PRS Custom 24 tyylisen kitaran loimuvaahterakannen "Blue Jeans" väri petsaamalla

Kolmas PRS-tyylinen kitarari on viimeinkin pintakäsittelyvaiheessa. Loimuvaahterakannen väriksi kotiväki toivoi "farkun sinistä". Tuollaista en ole aiemmin kokeillut tehdä, joten haastehan otettiin vastaan, vaikkakin hieman epäröiden. Riski värin epäonnistumiselle oli aika suuri, mutta useiden kokeiluiden jälkeen olin melko vakuuttunut, että olin löytänyt oikean petsivärikombinaation :) Tällä kertaa oletus osui oikeaan, ja ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen väri näyttää lähes täysin siltä mitä lähdettiin tavoittelemaan. Joskus näinkin voi siis käydä, vaikka lotossa ei onni suosisikaan :)

Petsasin kannen värin suoraan puupinnalle Nitor Lack NitorTint petseillä. Petsiseoksessa oli 1dl vettä, 5ml mustaa petsitiivistettä ja 5ml sinistä petsitiivistettä. Tällä seoksella hieroin koko kannen melko tummaksi, käyttäen vanhaa kangaspalaa petsin levittämiseen. Petsin kuivuttua, seuraavana päivänä, aloin hiomaan väriä pois 400 vahvuuden abranetilla. Hioin niin kauan, että saavutin halutun tummuuden ja tasaisuuden. Haastavaa oli arvioida, kuinka paljon väri tummuisi lakan kanssa. Tyypillisesti olen aina vähätellyt tummumisen voimakkuutta, joten tällä kertaa hioin kannen melko vaaleaksi. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, koska väri syveni jälleen hyvin paljon lakan kanssa.

Mutta selitykset sikseen ja kuvia kehiin, jotta kukin voi itse arvioida miltä kansi näytti prosessin eri vaiheissa ja ottaa kenties oppia tästä kokeilusta.

Hiottu pinta ennen lakkausta

1. lakkakerroksen jälkeen ...

Telecaster yhdellä humbucker mikillä, "Couchcaster"

Idea uuteen kitaraan syntyi jälleen tarpeesta. Tällä kertaa vaimon toiveesta saada kevyt ja simppeli instrumentti, jota on mukava soittaa vaikkapa sohvalla istuen. Näistä lähtökohdista syntyi "sohvacasteri", viralliselta ristimänimeltään "Couchcaster", kuten se on lapaankin kirjoitettu.

Ensimmäinen kriteeri oli keveys. Tämä varmistettiin tekemällä runko kevyestä amerikan punalepästä osittain thinline telen tyyliseksi. Kitaran alaosa on jyrsitty thinlinen tapaan ontoksi ja takapuolella on kontrollikotelo, josta pääsee elektroniikkaan käsiksi. Kitarassa ei siis ole lainkaan painavaa metallista kontrollilevyä kannessa, vaan kaksi potikkaa on kiinnitetty suoraan 5mm vahvuiseen loimukoivukanteen. Myös kaulan kiinnityslevy puuttuu ja sen tilalla on kiinnitysholkit. Myös melko voimakas "bellycut" keventää runkoa. Myöskään plektrasuojaa ei tarvita, koska mikki on kiinnitetty mikkikehyksellä. "Less is more".

Toinen tärkeä kriteeri oli ergonomia. Sitä maksimoitiin jo aiemminkin mainitulla voimakkaalla bellycutilla sekä sen lisäksi kaulataskun reunan viisteellä (samaan tapaan kuin joissain Fenderin American Professional malleissa). Ehkä erikoisin ja varmaan myös mielipiteitä jakavin ominaisuus on jakin paikka. Se on nimittän sijoitettu rungon perään hihnanupin paikalle, käyttäen mikitetyistä akustisista tuttua Endpin jakkia (Allparts Endpin Jack). Näin jakki ei istualtaan soitettaessa paina reiteen. 

Osittain keveyteen, mutta myös kolmanteen kriteeriin, yksinkertaisuuteen, vaikutti mikityksen valinta. Kitarassa on vain yksi humbucker tyylinen mikki, Lollar Eldorado. Mikki on alunpitäenkin suunniteltu puolitettavaksi ja tässäkin kitarassa sitä hyödynnetään, push-pull volumepotikan avulla. Mikkivalitsinta tässä kitarassa ei luonnolisestikaan tarvita lainkaan.

Muuta mainittavaa kitarasta voisi olla kaulan materiaali ja rakenne. Kaulapuu on täysin kvarttisahattua, melko kevyttä loimuvaahteraa, joka on jäykistetty kahdella hiilikuitutangolla. Toki normaali kaularauta on myös osa rakennetta. Virittimet ovat melko kevyet, Gotohin "Magnum lock" lukkovirittimet. 

Visuaalinen puoli onkin sitten enempi sattumaa kuin suunniteltua. Loimukoivukansi on ensin petsattu vesiohenteisella mustalla petsillä ja sen jälkeen hiottu osittain takaisin puun omalle värille. Tämän jälkeen toinen petsaus on tehty keltaisen ja ruskean petsin sekoituksella. Lopputulos oli tavallaan yllättävä, mutta tavallaan myös odotettu, koska mustassa petsissä oleva sininen sävy yhdistettynä keltaiseen petsiin sai aikaiseksi melko vihertävän lopputuloksen. Ei ihan sitä mitä hain, mutta ainakin uniikki, jollei muuta.

Pintakäsittely on tehty 2-komponentti polyuretaanilakalla.

Nauhat on rosteria, joten niitä tuskin tarvitsee koskaan uusia. Kielet ovat melko ohuet, 9-42 setti. Näillä saatiin aikaiseksi hyvin kevyesti soitettava instrumentti ja siitähän vaimon sormet kiittää.

Kokonaisuutena lopputulos oli väriä lukuunottamatta hyvin lähellä sitä mitä tavoiteltiin. Kevyt, ergonominen, simppeli, teknisesti hyvin toimiva. Loppu onkin sitten makuasia.

"Presari" Steve Harris mikeillä

12 vuoden harrastamisen jälkeen oli lopultakin aika tehdä ihka ensimmäinen Three Tone Sunburst väritys soittimeen. Poika tilasi Precision basson Steve Harris mikeillä, ja juurikin tuolla perinteisellä Sunburst värillä. Melko simppeli basso, joten tämä ehti hyvin pukinkonttiin, vaikka pääsinkin vasta syksyllä aloittamaan rakentelua. 

Saatavilla olevat basson sabluunat olivat 65-vuosimallin presariin, jonka tuntuvin ero nykyaikaisempiin vuosimalleihin lienee tämän leveähkö kaula. Perusmallista poiketen tein otelautaan compaund radiuksen 9,5" - 16". Olipahan taas melkoinen savotta vaihdella hiomablokkeja ja hiomapapereita. Ehkä ihan seuraavaan soittemeen en jaksa alkaa vastaavaa tekemään.

Mainittakonn ulkonäöstä nyt vielä se, että poika halusi hieman räväkämmän punaisen pleksin, joten sellainen tilattiin Thomannilta. Olipa muuten melko haastavaa löytää kohtuullisen hintaisia pleksejä mistään. 

Mikit ovat Steve Harris signature mallit, valmistajana Seymour Duncan. Tämäkin oli omistajan toive. Ihan mukavilta kuulostivat ainakin näin maallikon korvaan.

HipShot merkkisen "KickAss" tallan tilasin rapakon takaa StewMacilta. Tämä on ns. HighMass talla, eli iso ja painava.  

Kielet on alkuperäisen presarin tapaan flatwound malliset.

Custom Thinline Jazz Telecaster

Tämän reippaasti kustomoidun Jazz Telen rakentaminen lähti käyntiin kaverin aidosta tarpeesta.  Pääkriteereinä soittimelle olivat:

• Keveys
• Tinkimätön soittotuntuma
• Akustisen kitaran tunnelma ulkoasussa

Kriteereiden täyttymiseen tarvittiin monta pikku detaljia, mutta niihin pureudutaan tarkemmin blogitekstin loppupuolella rakentamisen eri vaiheiden dokumentoinnin myötä.

Custom Thinline Jazz Telecaster

Ihan aluksi listaan kitaran speksit ja esittelen tuotoksen muutamin valokuvin.

Runko:

·        One-piece thinline runko, Afrikan mahonki

·        Kansi: Kvarttisahattua tiheäsyistä kuusta. kaksi f-aukkoa

·        Pohja- ja pintalakka: 2-komponentti polyuretaanilakka

·        Väri: Natural

Osat:

·        Talla: Schaller 3D-6 Chrome, rulllilla säädettävä kielten leveys

·        Mikrofonin kehykset: Musta metallikehys

·        Potikan nupit: Gotoh, musta "Dome knob", metalli

·        Hihnanupit: Schaller S-locks

·        Jakkilevy: Gotoh, kromi, ovaali

·        Jakki: Allparts, mono

Kaula:

·        Afrikan mahonki, kahdesta osasta laminoitu

·        Kaulaprofiili: Paksu (23mm - 25mm) C - D

·        Kaksitoiminen kaularauta, säätöruuvi lavassa, peitelevy ebeniä

·        2 kpl 3mm*10mm*400mm  hiilikuituvahvikkeita kaulassa

·        Lapa: Mitat lainattu parlour mallisesta kitarasta

·        Lapakulma: 11 astetta

·        Lapaviilu: Eben

·        Lapalogo: "Liekki", simpukkaa

·        Otelauta: Intian ruusupuu, radius 12”, suojakäsitelty Dunlop sitruunaöljyllä

·        Otelautamerkit: Helmiäistä (MOP = Mother Of Pearl)

·        Sivudotsit: Helmiäistä (MOP = Mother Of Pearl)

·        Otelautanauhat: Ruostumatonta terästä, medium kokoiset

·        Viritinkoneisto: Schaller lukkovirittimet, kromi

·        Kielet: Thomastik JS112 (Flatwound)

·        Satula: Valkaisematon luu

Mikrofonit (3-way kytkennällä, Switchcraft 3-way toggle):

·        Kaula: Lollar Imperial Humbucker, medium wound, kromikuoret 

·        Talla: Lollar Imperial F-Spaced Humbucker, medium wound, kromikuoret 

·        Potentiometrit: Volume & Tone, CTS push pull. Kummatkin mikit puolitettavissa erikseen.

Lollar Imperial

Kuvia valmiista soittimesta

Työvaiheita ja tarkempia selityksiä:

Kitaran runko on afrikkalaista mahonkia, yhdestä kappaleesta. Vaikka kyseinen mahonki onkin melko kevyttä, niin koko runko on myös kevennetty thinline Telecasterin tyyliin, jotta tavoiteltu keveys varmasti saavutettaisiin. 

One piece mahonkirunko, Thinline

 

Kitaran kansi on n. 4mm vahvuista tiheäsyistä kuusta, kahdella f-aukolla. Kansimateriaalin valintaan vaikutti sekä ulkoasu, keveys, että akustiset ominaisuudet. 

Kuusikansi. F-aukkojen kohdalle liimattu kangasvahvisteet.

F-Aukot sahattuna muotoonsa lehtisahalla ja viimeisteltynä hiomalla.

 

Kansi liimattuna ja runko muotoon sahattuna

Mustan reunalistan siistimistä mattoveitsen terällä siklaamalla

Reunalista liimattuna hieman geelimäisellä pikaliimalla.
Ennen liimaamista lista taivutettiin muotoonsa kuumailmapuhaltimen avulla.

Kielten leveys tallassa (Schaller 3D-6 talla) on sama kuin vintage mallin
Stratocasterissa, eli n. 56mm. 
Tallamikin kohdalla kielten leveys 53,5mm, joten mikiksi valittiin
F-spaced leveyksinen humbucker.

Kielten välit on säädettävissä rullilla. Ulommaisten kielten väli n. 56mm.

Kontrollikotelon ja pleksin jyrsintää varten tein omat sabluunat. 

Ergonomian ja soitettavuuden maksimoimiseksi kaulataskua on viistetty ja
kaulan kiinnityslevy on luonnollisesti valittu tuon mallin mukaiseksi.

Mikkikotelot jyrsitty Humbucker-kokoisille mikeille

Kaula on normaalista Telecasterin kaulasta poiketen mahonkia, n. 11 asteen lapakulmalla. Lapaviilu on ebeniä ja myös lavan takaosassa on ohut musta puuviilu, läpivärjättyä vaahteraa. Kaula muistuttaakin enempi akustisen kitaran kaulaa, mutta on silti pulttikiinnitteinen. Lavan kriittiset mitat on lainattu parlour-mallisesta akustisesta kitarasta, ainoastaan lavan kärjen ulkoasua hieman muuttaen.

Kaulan leveys ei ole standardi, vaan  2,5mm leveämpi kuin normaalissa telecasterissa. Tällä haettiin väljempää soittotuntumaa ja enempi akustisen kitaran kaulan fiilistä. 

Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman stabiili ja suorana pysyvä kaula, joten kaulan rakennetta on jäykistetty monin tavoin: kaksitoimisen kaularaudan kummallakin puolella on upotettuna 3mm*10mm vahvuinen hiilikuitutanko (kiinnitetty epoksilla), lavan liitoskohtaan puolestaan on upotettu kvarttisahatusta kovavaahterasta tehdyt vahvikepalat, samoin lavan liitoskohdassa on ns. volute. 

Otelauta on Intian ruusupuuta, 12" radiuksella. Otelautanauhat ovat ruostumatonta terästä, "medium" kokoisina.

Eben lapaviilu. Kuvassa näkyy kaulan liitoksen vahvikkeet, jotka ovat kovavaahteraa.

Lapakulma 11 astetta.

Volute muotoiltuna. Lavan takaosassa 1mm läpivärjätty vaahteraviilu.

Kaulan muotoilun tein pienellä höylällä, raspilla, viilalla ja hiomapaperilla.

Helmiäis-otelautamerkit upotettuna ruusupuuotelautaan.

Rosterinauhat kiinnitin liiman kera.

Nauhat paikoillaan 12" radiuksen otelaudassa.

Kaula "fillattu" värittömällä epoksilla.

Nauhat hiottuna ja kiillotettuna. 

Schallerin 3+3 lukkovirittimet sovitettuna paikoilleen.