torstai 24. huhtikuuta 2014
Mikrofonin kehys humbuckereille
Kokeilin kahta eriväristä mikrofonin kehystä, ja musta sopi rungon ja ebenpuisen otelaudan väriin huomattavasti paremmin kuin kermanvärinen. Kuvissa on Gotohin muoviset "made in Japan" kehykset, jotka tulen asentamaan kuvassa näkyvien Tesla VR-Nitro humbucker mikkien kumppaniksi.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
PRS Hollowbodyn väri
Niinhän siinä kävi, että kitara vaati vielä kolmannen pohjalakkauksen. Mutta lopultakin pääsin ruiskuttamaan väriä pintaan. Tarkoitus oli saada aikaiseksi joku ruskehtavan lämmin sävy jossa olisi hieman "kullan kiiltoa". Petsejä oli kahta eri väri, pähkinä ja tammi. Näitä yhdistelemällä ja kokeilemalla päädyin lopputuloksen mukaiseen väriin. Petsiliuoksessa oli eniten pähkinää, ja ripaus tammea. Käytin värjäämiseen siis vain yhtä seosta, enkä alkanut kikkailemaan usean eri väriseoksen kanssa. Sävyerot perustuvat siis puhtaasti "burstin" määrään ja puumateriaalin sävyihin.
Ottaen huomioon rajallisen ajankäytön ja värivaihtoehtojen vähyyden, olen lopputulokseen yllättävän tyytyväinen.
Teknisestä toteutuksesta voin "paljastaa" vielä seuraavat työvaiheet:
1) Kannen pohjavärin ruiskutus liuottimeen valmistetulla petsivärillä (pähkinä + tammi)
2) Kannen burstin ruiskutus petsillä
3) Lavan värjääminen ja hento bursti reunoille
4) Koko kitaran takaosan ja kaulan värjääminen tasaväriseksi, käyttäen samaa petsiliuosta
5) Huntumainen suojalakka kahteen kertaan, 10 minuutin kuivumistauolla
6) Lakkaus kahteen kertaan kiiltäväksi saakka 15 minuutin kuivumistauolla
Tässä kitarassa haastavaa oli se, että kansi ja koko runko oli värjättävä yhdeltä istumalta. Miksi ihmeessä? Koska ns. soololoven kohdalla ei ole "reunanauhaa", vaan väri jatkuu yhtenäisenä kannesta rungon takaosaan saakka. Tämän vuoksi värjäys on tehtävä keskeyttämättä loppuun saakka. Työtapa oli rankka, koska tilat ja välineet eivät tietenkään vastaa ihan tehdasolosuhteita.
Seuraavassa kuvasarjassa hieman otoksia väristä. Huomioithan, että pinnassa on vasta pari kiillottamatonta lakkakerrosta, eli kiilto ei ole vielä lopullisella tasolla. Mutta saa tästä nyt jo hieman käsitystä lopullisesta väristä ja kiillosta. Ei tullut takkapuita, vaikka sekin kyllä kävi mielessä.
Ottaen huomioon rajallisen ajankäytön ja värivaihtoehtojen vähyyden, olen lopputulokseen yllättävän tyytyväinen.
Teknisestä toteutuksesta voin "paljastaa" vielä seuraavat työvaiheet:
1) Kannen pohjavärin ruiskutus liuottimeen valmistetulla petsivärillä (pähkinä + tammi)
2) Kannen burstin ruiskutus petsillä
3) Lavan värjääminen ja hento bursti reunoille
4) Koko kitaran takaosan ja kaulan värjääminen tasaväriseksi, käyttäen samaa petsiliuosta
5) Huntumainen suojalakka kahteen kertaan, 10 minuutin kuivumistauolla
6) Lakkaus kahteen kertaan kiiltäväksi saakka 15 minuutin kuivumistauolla
Tässä kitarassa haastavaa oli se, että kansi ja koko runko oli värjättävä yhdeltä istumalta. Miksi ihmeessä? Koska ns. soololoven kohdalla ei ole "reunanauhaa", vaan väri jatkuu yhtenäisenä kannesta rungon takaosaan saakka. Tämän vuoksi värjäys on tehtävä keskeyttämättä loppuun saakka. Työtapa oli rankka, koska tilat ja välineet eivät tietenkään vastaa ihan tehdasolosuhteita.
Seuraavassa kuvasarjassa hieman otoksia väristä. Huomioithan, että pinnassa on vasta pari kiillottamatonta lakkakerrosta, eli kiilto ei ole vielä lopullisella tasolla. Mutta saa tästä nyt jo hieman käsitystä lopullisesta väristä ja kiillosta. Ei tullut takkapuita, vaikka sekin kyllä kävi mielessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)