Kontrollikotelo Music Man Luke III tyyliseen kitaraan

Kontrollikotelo ja sen kannen upotuksen viimeistely on valmiina. Seuraava steppi on porata potikoiden ja jakin reiät sekä vuorata koko kotelo kupariteipillä ennen elektroniikan asennusta.

Nyt kontrollikotelo on jo vuorattu kupariteipillä ja elektroniikan asennus voi pian alkaa ...

Tru Oil pintakäsittely vaahterakaulaan

Linnunsilmävaahterasta tehtyyn kaulaan laitan tällä kertaa Tru Oil pinnoitteen, aivan kuten alkuperäisessä Luke III BFR mallissa. Tai en nyt tiedä onko alkuperäisessä juuri Tru Oil, mutta joku vastaava kuitenkin.

Hioin vaahterakaulan aina 600 vahvuuteen saakka ja sen jälkeen aloitin Tru Oil käsittelyn. Levitin öljyä sormalla ja pienella nukkaamattomalla kangasrievulla. HUOM!!! Aine saattaa olla itsestään syttyvää, koska on pellavaöljypohjainen valmiste. Kannattaa siis ainakin varmuuden vuoksi hävittää kangasrievut jne. oikeaoppisesti, eli ei sellaisenaan keittiön roskikseen.

Seuraavissa kuvissa öljyä on levitetty pariin kertaan, välissä "hiottu" todella varovasti Abranetilla (1000). Pääasia kai on hieraista mahdolliset ilmakuplat jne pois, ei varsinaisesti hioa pintaa voimakkaasti. Pieni mattaus siis riittää, koska öljykerros on todella ohut.

Music Man Luke III BFR tyylinen body sai väriä pintaansa

Music Man Luke III BFR tyylinen body alkaa hiljalleen valmistua. Itselleni täysin uusi työvaihe tässä rungossa oli kansiviilun (5mm loimukoivu) taivuttaminen ja liimaaminen leppäbodyn päälle. Kansiviilun muotoon taivuttaminen onnistui mukavasti vaimon höyrysilitysraudan avulla. Liimauskin sujui ongelmitta kun olin varannut tolkuttoman määrän puristimia ja "kuivaharjoitellut" operaation kertaalleen ennen liiman levittämistä.

Ehkä tuskastuttavin vaihe oli yllättäen mikkikoteloiden jyrsintään tarkoitettujen sabluunoiden valmistaminen. Se otti aikaa ja hermoja, koska kolojen on oltava todella jämptit. Miksi? No koska en aio laittaa mikrofonien ympärille kehyksiä. Niillä olisi toki ollut helppoa peittää välttävä jyrsinnän laatu, mutta kun ei niin ei.

Runko on jo ehtinyt saamaan värinkin pintaansa, kuten seuraavista kuvista näkee. Basecolor petsillä pohjamaalatulle pinnalle, ja päälle taas suojalakaksi IL500 PU lakkaa. Seuraavaksi on vuorossa vielä yksi lakkauskerta ja sen jälkeen loppuhionta ja kiillotus. No joo, ja pari reikää vielä sen jälkeen ...

Body on erittäin hyvälaatuista amerikanleppää. Oli ilo jättää puun syyt näkyviin, koska oksia ja värivirheitä ei ollut lainkaan tässä puumateriaalissa. Body on myös mukavan kevyt, johtuen osittain lepän keveydestä ja osittain voimakkaasta contourista sekä avarasta kontrollikotelosta.

Body amerikanleppää

Music Man Luke III tyylinen kitara aluillaan

Uusi projekti on jälleen aluillaan. Tällä kertaa hallitus tilasi vuosikymmeniä jatkuneen Steve Lukather fanituksen innoittamana Music Man Luke III BFR HH tyylisen sähkiksen.

Aivan millilleen esikuvansa kaltaista kopiota ei ole tarkoitus tehdä, mutta aika lähelle kuitenkin. Puumateriaali alkaa olla kasassa, vaikka kaulan osalta valintaprosessi vielä hieman elääkin. Kaulavaihtoehtona on joko "Hard Rock Maple loimuilla" tai linnunsilmävaahtera. Runkoaihio on jo liimattu, ja se on oksatonta amerikan leppää. Myös kansiaihio on kasassa, se on yllätys yllätys ... loimukoivua. Mutta, tällä kertaa loimu näyttää lähes "quilted maple" tyyliseltä, johtuen sahauksesta (rungon ulointa osaa).

Suunnilleen tämän näköinen lopputulos on tavoitteena: https://www.music-man.com/instruments/guitars/luke-iii-bfr

Ja kuvassa siis alkutilanne muutaman illan näpertelyn jälkeen. Suurin osa ajasta on kulunut tähän saakka sabluunoiden tekoon. Viikon päästä pääsen sentään aloittamaan rungon muotoilun.

Tästä on hyvä aloittaa :)

Lollar Charlie Christian (Humbucker Route) ja B.S. mikit Thinline Telecasteriin

"Golden CC" khaya-runkoiseen ja loimukoivukantiseen Thinline telecasteriin asensin Lollarin Charlie Christian "Humbucker Route" kaulamikin ja B.S. tallamikin. C.C. mikki on todella lämmin ja voimakassoundinen ja B.S. täydentää sitä erittäin tasapainoisesti. Tästä kitarasta oli tarkoitus tehdä "Jazz-tele", ja ainakin omasta mielestäni soundi osui hyvin kohdilleen.

http://www.lollarguitars.com/lollar-charlie-christian-pickups

 

Lollar Special T mikrofonit Telecasteriin

"Black Shadow" telecasteriin asensin Lollarin Special T mikrofonit. Toimivat oiken hyvin suosaarni-bodyn ja vaahterakaulan kanssa ja soundi on miellyttävän "raikas".

http://www.lollarguitars.com/lollar-telecaster-pickups/tele-special-neck

http://www.lollarguitars.com/broadcaster-style-tele-special-bridge

Telecasterin tallan asentaminen, reikien poraus.

Perinteinen Telecasterin talla pitäisi asentaa paikoilleen tuotapikaa. Talla on nyt asemoitu paikoilleen ja reikien poraus aloitettu. Etupuolelta reiät on jo porattu, seuraavaksi vuorossa holkit rungot takaosaan.Tallan kiinnitysruuvien reiät kannattaa senkata, ettei lakkapinta vaurioidu jos (kun) tallan joutuu joskus irrottamaan.

Gotoh H.A.P. virittimet Telecastereihin

Kaulat ja nauhat on kiillotettu ja valmiina kalustettaviksi. Päätin kokeilla pitkästä aikaa Gotohin virittimiä, vaikka olenkin ollut Schallerin lukkovirittimiin erittäin tyytyväinen. Toivottavasti kokeilu ei mene ihan metsään. H.A.P mallissa virittimen tapin korkeutta voi säätää, jotta kaikkiin kieliin saisi suunnilleen samanlaisen kulman. Kielenohjaimet kiinnitän vasta kun kitara on kasassa ja kielet paikoillaan. Muuten niiden paikkojen mitoittaminen on arpapeliä.

Telecastereiden kaulojen kiinnitys holkeilla

Kaulojen kiinnityksessä jouduin turvautumaan erillisiin kiinnitysholkkeihin, koska jyrsin ja hioin bodeja vähän liian innokkaasti, jonka seurauksena kaulan kiinnityskohdista tuli hieman tavallista kapeampia. Tämän takia en siis voinut käyttää yleisempiä kiinnityslevyjä.

Porasin holkkien upotukset lakkauksen ja kiillotuksen jälkeen, mutta ihan putkeen se ei mennyt. Toisessa telen rungossa yksi holkin upotus meni aavistuksen pieleen lakkauksen hieman vaurioituessa. Kun poranterän nostaa ylös upotuksesta, sillä on taipumus helposti vaurioittaa lakan reunaa, ja niinhän tässäkin kävi. No, pieni kosmeettinen virhe, joka ei vie yöuniani.Pärsäävän lakan reunaan ujutin erittäin ohutta pikaliimaa, jotta vaurio pysyisi paikallisena. Itse asiassa ujutin pikaliimaa jokaisen upotuksen reunoihin, jotta lakkapinta ei ala pärsäämään.

Seuraavissa kuvissa kaulat on kiinnitettyinä. Tämän lisäksi hieman fiilistelykuvia myös metalliosien ja bodyjen värityksen yhteensopivuudesta.

Ensimmäinen kaksosista sai nimen Golden CC, bodyn ja metalliosien värityksen sekä tulevien Charlie Christian mikkien mukaan.

Kaulan asemointi kitaran runkoon

Vasemmanpuoleisessa holkin upotuksessa pieni virhe poranterän vaurioitettua lakkapintaa

 

Kullatut mekaniikat vielä toistaiseksi kuvausrekvisiittana

 Tummemman kaksosen, mallinimeltään Black Shadow, holkkien upotus sujui ongelmitta.

Siirtokuva-logo kitaran lapaan (headstock logo decal)

Loimuvaahterakaulojen työstäminen on edennyt lakkausvaiheeseen. Nyt pitäisi saada lapaan logo siirtokuvana. Ensimmäinen yritys meni pieleen, koska en ollut käsitellyt mustesuihkutulostimella printattua siirtokuvakalvoa suojalakalla. Kun yritin irrottaa kalvon paperista liottamalla sitä vedessä, irtosi myös muste logosta :( Täysin oma moka, en noudattanut ohjetta.

Printtasin logot uudelleen ja laitoin niihin suojalakan, ja tein kuivaharjoittelun. Nyt homma näyttäisi toimivan, ja seuraavan lakkauskerran yhteydessä laitan logot paikoilleen. Huom! Kuvissa on siis kuivaharjoitellut logot, jotka tulen nyt hiomaan pois ennen seuraavaa lakkausta. Oikeaoppisesti homma menee kutakuinkin seuraavalla tavalla:

Logon valmistus:
1) Printtaa logo siirtopaperille. Printtaa varalle useita logoja, koska ne on helppo tärvellä asennusvaiheessa.
2) Lakkaa logo suojalakalla. Muussa tapauksessa muste liukenee veteen. Tähän tarkoitukseen myydään erityisesti siihen sopivaa lakkaa. Kannattaa ostaa lakka samalla kuin siirtopaperi, jotta ovat varmasti yhteensopivat.
3) Leikkaa logo irti siirtopaperista. Ei kannata leikata ihan logon ääriviivoja myöten, vaan jättää muutama milli ylimääräistä. Helpottaa asennusta.

Logon kiinnitys:

1) Pohjalakkaa kaula niin moneen kertaan, että lavan pinta on tasainen.
2) Hio lapa 600 karkeuden hiomapaperilla.
3) Ruiskuta lapaan yksi tasainen kiiltävä kerros lakkaa (esim. PU lakkaa) ja anna kuivua 20-30 min.
4) Liota logoa vedessä 5 min ennen kuin lakka on kuivahtanut tuon 20-30 min.
5) Irrota logo märästä taustapaperistaan varovasti ja asettele lapaan haluamaasi paikkaan.
6) Painele märkää logoa kevyesti keittiöpaperilla. Varo vahingoittamasta tuoretta lakkapintaa!!
7) Varmista, että logon alta lähtee ilmakuplat pois, eli jatka paperilla painelua kunnes logo on tasaisen näköinen.
8) Ruiskuta lavalle välittömästi lisää lakkaa, ensiksi ohuempi harsomainen kerros, sitten normaaliin lakkausrytmiin n. 3 tavallista lakkakerrosta.

Alla kuva kuivaharjoitelluista logoista. Näiden päällä ei siis ole vielä lakkaa.

Jos jotakuta jäi kovasti vaivaamaan nuo mallinimet logoissa, eli "Golden CC" ja "Black Shadow", niin ne ovat peräisin kitaroiden värimaailmasta. Seuraavasta kuvasta voi yrittää arvata kumpi on kumpi. Kerrottakoon nyt vielä, että "CC" tulee toisen kitaran mikrofoneista, eli Charlie Christian.

Loimuvaahterakaulojen muotoilu

Telecaster-kaksosten kaulat alkavat muotoutua. Tummempaan versioon tarkoitettu kaula on nyt jeputettu, raspattu, viilattu, höylätty, siklattu ja hiottu lähes valmiiksi :)

Kyllä, monta eri työstötapaa, mutta kuten kaikista loimupuista, myös vaahterasta lähtee varsinkin höylätessä erittäin helposti hallitsemattoman isoja lohmuja. Varovaisesti työstettävää materiaalia siis.

Tarkkasilmäisempi huomaakin, että lapa ei ole se perinteinen telecasterin lapa, vaan straton lapa. Tähän yksinkertainen syy on se, että telecasterin lavan muoto ei hivele vaimon silmää.

Telecastereiden loimukoivukansien värjäys Basecolor petseillä

Haastava loimukansien petsaus alkoi ... ensimmäinen potilas sai synkkää väriä pintaansa ja todella ohuen harsomaisen suojalakan.

Basecolor liuotinpetsillä (musta sävy) PU-lakkapinnan päälle ruiskutettu väri taittaa selvästi sinertävän lilaan. Ei ihan se sävy mitä alunperin hain, mutta ei kuitenkaan hullumpi. Harmahtavan mustaa siis yritin, mutta sinertävän musta tuli. Minkäs teet... Pois en aio väriä hioa, vaan kokeilen miltä sävy näyttää, kun hion kerran kevyesti ja ruiskutan kiiltävän pinnan päälle. Jos senkin jälkeen näyttää aivan liian tummalta, tartun hiomapaperiin ja nielen tappioni.

Tähän kyseiseen yksilöön on tarkoitus petsata täysin mustat reunat ja aavistuksen läpikuultava takaosa. Body on yksiosainen suosaarni, joten puun syyt saavat kuultaa hieman läpi takaosan väristä.

Muovisia reunanauhoja tässä kitarassa ei ole lainkaan, vaan ns. "natural binding". Sen teippaan petsaamisen ajaksi maskausteipillä.

Seuraava potilas on Thinline tele, joka on tarkoitus petsata hieman "Honey burst" tyyppiseksi, kellertävän kullertavan rusehtavaksi ...

Ja niin sai toinenkin potilas,Thinline, väriä pintaan.
Vain kaksi kertaa pyyhin osan petsistä pois liuottimeen kastetulla paperilla. Miksi?? No kun pinta kastui liikaa ja alkoi muodostaa ns. appelsiini-ihon tyylistä kuviota. Ne säädöt ne säädöt ... aina vähän pielessä, siis ilmeisesti liikaa petsiä kerralla ja tuho on valmis.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, väristä tuli 98% sellainen kuin vaimo halusi. Harvoin tulee osuttua näin lähelle toivottua sävyä. No, ehtiihän tämän vielä pilata hiomalla suojalakka puhki, tai tekemällä jotain muuta typerää. Sitä odotellassa ...

Kuvissa tämänhetkinen tilanne.

Action-kuvia sävytyksestä ja lakkauksesta.

Synkempi Tele sai liki mustan värityksen myös takaosaan. Kannessa edelleen vain suojalakka.