Les Paulin kaula

Les Paulissa on runkoon kiinteästi liimattu kaula, eikä pulteilla kiinnitetty, kuten esim. Stratocasterissa. Kaulan malli on muutenkin haasteellisempi, koska lapa ei ole suorassa kulmassa. Työvaiheita on siis huomattavasti enempi kuin aiemmassa projektissani.
Kaulan materiaali on samaa kuin bodykin, eli mahonkia.
Kaula-aihion voi tehdä usealla tavalla; yhdestä kappaleesta, kahdesta kappaleesta jossa vain lapa on liimattu, tai sitten useasta kappaleesta laminoimalla.
Itse valitsin stabiilisuuden tavoittelemiseksi laminointitekniikan.
Kaula-aihioni on liimattu kolmesta osasta. Keskimmäinen osa on n. 2cm leveä ja puun syiden suunta on käännetty reunapaloihin nähden päinvastaisiksi. Tällä toivottavasti ehkäistään kaulan vääntyilemistä ilmankosteuden vaihdellessa. Jää nähtäväksi oliko tämä oikea ratkaisu.
Ensimmäisessä kuvassa on kaula-aihio liimattuna, ennen höyläämistä.

 

Kaulan työstäminen etenee. Edellisviikolla sahatusta ja nyt jo höylätystä aihiosta sahasin pienen, n. 10cm pitkän kiilamaisen palan (kaulan yläpinnasta) ja liimasin sen lavan alapuolelle, jotta pystyn työstämään lavan n. 17 asteen kulmaan. Kuvat kertovat jälleen enempi kuin sanat.

 

 

Myös body sai jälleen maistaa jyrsinterää. Tällä kertaa aloitin "kaulataskun" jyrsinnän. Kaulatasku on 100mm pitkä, 40mm leveä, ja syvyyttä tulisi olla 35mm. Aika loppui taas kesken ja jyrsintä lopulliseen syvyyteen odottaa ensi viikkoa. Kuvassa tämänhetkinen tilanne.

 

 

 

Jälleen on uusi vaihe kaulan työstämisessä takana, nimittäin kaularaudan uran jyrsintä. Ura on 6mm leveä ja 9,1mm syvä. Ura jyrsittiin 6mm jyrsinterällä. Lavanpuoleiseen päähän täytyi uran lisäksi porata reikä säätöruuville.

 

 

Säätöruuvin reiän poraaminen sujui helposti, kun olin jyrsinyt pallokärkisellä jyrsinterällä uran jota myöten reikä oli helppo puhkaista varsinaiseen kaularaudan uraan.

'

 

 

Seuraavissa kuvissa rauta koe-asennettuna jyrsinnän onnistumisen varmistamiseksi.

 

 



 

 

Ruusupuisen otelaudan valmiiksi sahatuin nauha-urin ostin Oakbridge soitinrakennusfirmasta Lempäälästä. Otelautaan tehtäviä nauha-uria on turha alkaa itse kikkailemaan. Todennäköisimmin itse sahaillusta otelaudasta ei tule yhtä hyvä ja tarkka kuin ammattilaisen oikealla välineillä tekemästä.

 

Seuraava vaihe kaulan rakentamisessa on lavan ja kaulaliitoksen työstö. Lapaa varten olen jo ohennellut eben-puisen lapaviilun. Ohentelin viilun n. 6 mm aihiosta nauhahiomakoneella. Vahvuutta viilulle jäi vajaa 2mm. Lopullinen paksuus tulisi olla n. 1,5mm.Kuvassa lapaviilu on vielä hionnassa apuna käytetyn laudan päällä, johonka se oli työstämisen ajaksi kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä. Vinkki, älä käytä ylenpalttisesti teippiä. Ohut viilu on hankala irrottaa puukapulasta ehjänä, jos teippiä on aivan liikaa (koko viilun pinta-alan verran).







Reunanauhan liimaus

Bodyn reunanauhaksi valitsin Les Paulille tyypillisen vaalean beigen muovilistan. Lista on paksuudeltaan 2,3mm ja leveys on 15mm. Koska tavoiteltu listan leveys on lähes koko bodyn osalta vain 6mm, jouduin kaventamaan listan vannesahalla. Olipa mielenkiintoista sahata rullallle kiertyvää muovilistaa isolla vannesahalla. Tuo homma onnistui vain kaverin avustamana.
Koko listaa en siis kaventanut, koska n. 15 cm matkalle tarvitaan huomattavasti leveämpi lista. Ja tietenkin juuri bodyn jyrkimpään mutkaan, jotta listan taivuttaminen olisi mahdollisimman hankalaa.
Lista kuitenkin taipuu melko mukavasti kun sitä kuumentaa kuumailmapuhaltimella. Ilman kuumentamista taivuttaminen ei onnistu lainkaan.
Taivuttelin koko reunanauhan lopulliseen muotoonsa ennen kuin aloin liimaamaan sitä.
Liimauksen tein ihan tavallisella pikaliimalla, sormia varoen. Silti sormenpäät olivat homman jälkeen kohtuullisen muoviset.
Liimattava lista on näppärää kiinnittää teipillä sitä mukaa kun liimaus etenee. Teipin läpi on myös hyvä puristaa listaa paikalleen, jotta sormien liimautuminen minimoituisi. Kuvista näkyy kaksi vaihetta, teipillä puristettu vastaliimattu lista, sekä lopputulos ennen listan reunojen hiomista.
Kolmannesta kuvasta näkyy selvästi kuinka lista on kavennettu ja jätetty leveämmäksi jyrkimmän mutkan kohdalta.

 

Tasoitin reunauhaa hiomapaperilla lähemmäksi lopullista korkeuttaan. Muotoilin myös jyrkän mutkan samalla tekniikalla, pieneen puukapulaan kaksipuoleisella teipillä kiinnitetyllä hiomapaperilla (karkeus 180).

 

 





Bodyn muotoilu

Seuraava vaihe olisi bodyn muotoilu Les Paulille tyypilliseen muotoon, eli kansi on kupera vähän joka suuntaan. Ei helppoa ei.
Muotoilun aloitin jyrsimällä kanteen "korkeuskäyriä", joita mukaillen kantta on helpompi työstää lopulliseen muotoon hiomalla ja ties millä vimpaimilla. Hiottavaa joka tapauksessa piisaa. Seuraavat kuvat on otettu korkeuskäyrien jyrsinnän ja karkean "raspaamisen" jälkeen. Olen suojannut teipillä ne osat bodystä, joihinka en halua hiomakoneen tässä vaiheessa koskevan.

 

 

Tässä videonpätkässä joku tekee saman homman hieman tyylikkäämmin:

http://www.youtube.com/watch?v=ax0ZFIl_o2w&feature=relmfu

 

Hiominen käsin kuulostaa toivottomaltta, ja myös on sitä. Tällä verukkeella hankin epäkeskohiomakoneen, merkkiä Bosch. Aloitin muotoilun hyvin karkealla hiomalaikalla, karkeudeltaan 40. Kun kansi sai edes jonkinlaisen muodon, siirryin käyttämään karkeutta 80, joka osoittautui aika käytännölliseksi. Se syö puuta kohtuullisesti, mutta ei ole täysin arvaamaton käytökseltään.

 

Pölyisten kylpyhuoneessa vietettyjen tuntien jälkeen kansi alkaa näyttää jo Les Paulilta. Muodot ovat edelleen hieman pliisut, ja keskiosakain on vielä liian lattea. Työtä siis on vielä edessä kohtuullisesti, mutta alla kuvat tämänhetkisestä tilanteesta.