Haastava loimukansien petsaus alkoi ... ensimmäinen potilas sai synkkää väriä pintaansa ja todella ohuen harsomaisen suojalakan.
Basecolor liuotinpetsillä (musta sävy) PU-lakkapinnan päälle ruiskutettu väri taittaa selvästi sinertävän lilaan. Ei ihan se sävy mitä alunperin hain, mutta ei kuitenkaan hullumpi. Harmahtavan mustaa siis yritin, mutta sinertävän musta tuli. Minkäs teet... Pois en aio väriä hioa, vaan kokeilen miltä sävy näyttää, kun hion kerran kevyesti ja ruiskutan kiiltävän pinnan päälle. Jos senkin jälkeen näyttää aivan liian tummalta, tartun hiomapaperiin ja nielen tappioni.
Tähän kyseiseen yksilöön on tarkoitus petsata täysin mustat reunat ja aavistuksen läpikuultava takaosa. Body on yksiosainen suosaarni, joten puun syyt saavat kuultaa hieman läpi takaosan väristä.
Muovisia reunanauhoja tässä kitarassa ei ole lainkaan, vaan ns. "natural binding". Sen teippaan petsaamisen ajaksi maskausteipillä.
Seuraava potilas on Thinline tele, joka on tarkoitus petsata hieman "Honey burst" tyyppiseksi, kellertävän kullertavan rusehtavaksi ...
Ja niin sai toinenkin potilas,Thinline, väriä pintaan.
Vain kaksi kertaa pyyhin osan petsistä pois liuottimeen kastetulla paperilla. Miksi?? No kun pinta kastui liikaa ja alkoi muodostaa ns. appelsiini-ihon tyylistä kuviota. Ne säädöt ne säädöt ... aina vähän pielessä, siis ilmeisesti liikaa petsiä kerralla ja tuho on valmis.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, väristä tuli 98% sellainen kuin vaimo halusi. Harvoin tulee osuttua näin lähelle toivottua sävyä. No, ehtiihän tämän vielä pilata hiomalla suojalakka puhki, tai tekemällä jotain muuta typerää. Sitä odotellassa ...
Kuvissa tämänhetkinen tilanne.
Action-kuvia sävytyksestä ja lakkauksesta.
 |
| Synkempi Tele sai liki mustan värityksen myös takaosaan. Kannessa edelleen vain suojalakka. |
