Parlour kitara viimeistelyä vaille valmis

Viimeiset stepit, eli rosterinauhojen kiillotus ja yläsatulan sekä tallaluun muotoilut on lopultakin valmiina. No, ihan pientä tallaluun tunaamista vielä jäljellä, että saan intonaatiot täysin kohdilleen. Yhtä kaikki, kitara on kasassa ja ensimmäiset soinnut ovat kajahtaneet ilmoille ja soitin on luovutettu vaimolle (ilman sen kummempia juhlallisuuksia).

Mainittakoon, että kitaraan asennettiin vaimon toiveesta piezo-mikki. Mikrofoni on K&K Pure Mini, joka on käsittääkseni tällä hetkellä hyvin suosittu ja hintaluokassaan myös varsin arvostettu. 120 Eur on toki paljon rahaa, mutta aivan pähkinöitä kitaraan käytetyn työmäärän rinnalla. Mikin asentaminen oli verrattain helppoa, varsinkin kun ohjeet olivat aika selkeät ja ammattilanen neuvoi vieressä. Kerrankin joku työvaihe meni laakista oikein :)

Ääninäyte eksyy tänne blogiin toivottavasti ennen joulua (tarkkaa vuotta en lupaa), mutta siihen saakka on fiilisteltävä muutaman pihamökissä räpsityn valokuvan voimin.

Kuvauspaikka tekee tavallaan oikeutta kitaran historialle, koska parlour-kitarat on ymmärtääkseni alunperin kehitetty nimenomaan pienessä tilassa soitettaviksi. Jo kitaran pieni koko kielii siitä, ettei sillä ole tarkoitus soittaa suurissa konserttisaleissa. Nykypäivänä toki mikitys vesittää tämänkin rajoitteen, ja parlour kitaralla saa aikaiseksi tasan niin kovan mekkalan kuin vahvistimesta irtoaa watteja.

Lässytys sikseen, kuvat kertokoot enempi:

Jos jäi epäselväksi mikä parlour (tai parlor) kitara on, kannattaa tutustua asiaan ja lukuisiin eri malleihin vaikkapa täällä: https://parlor.guitars/blog/what-parlor-guitar

Grover virittimet Parlour kitaraan

Kaula on viimeistä kiillotusta vaille valmis ja pian on aika laittaa myös viritinkoneisto paikoilleen.
Tarkoitus on kuitenkin ensin kiillottaa lapa ja vasta sen jälkeen porata reiät virittimille. Miksi? Koska kaikki reiät hankaloittavat kiillottamista.
Virittimiksi valittiin tällä kertaa "avomalliset" Groverit.

Kiillotus on nyt valmis, reiät porattu ja tehty hieman kartion mallisiksi erikoistyökalulla joka kantaa englannin murteella nimeä "reamer" ... olisiko suomeksi sitten riimeri :)
Kartion mallisiksi sen takia, että reikiin työnnettävät hokit ovat kartion malliset.
Kuvissa lopputulos, eli virittimet ruuvattuna kiinni (2 ruuvia per viritin). Muistakaa että 2mm vahvuisille ruuveille on porattava 1.5mm reiät, jotta puu ei halkeaisi, eivätkä ruuvit katkeaisi kiinni ruuvattaessa.

Parlour kitaran lavan helmiäis-upotus

Kitaroiden lapaan on yleensä tapana laittaa tekijän virallinen logo tai joku muu helmiäis-upotus tai teksti. Päädyin tällä kerralla tavoittelemaan kitaran "rippilahjahenkeen" ja sound-portin risti-teemaan sopivaa logoa, josta välittyisi myös tekijän nimikirjaimet. Täytyy sanoa, ettei minusta koskaan tule graafista suunnittelijaa, eikä syyttä.
Eräs nimeltä mainitsematon soitinrakentaja-artesaani (N.H.) totesi logosta kannustavasti: "Ei Jouni sentään oksentanut".

No, siinä se helmiäisestä muotoiltu neliosainen logo nyt on upotettuna lapaan, eikä se enää irtikään lähde :)

Rosterinauhat Parlour kitaraan

Ammattilainen suositteli laittamaan rosterinauhat, joten pakkohan sitä oli uskoa. Nauhojen asennus sujui yllättävän kivuttomasti pienen kertauskurssin jälkeen. Periaate on aivan sama kuin aiemmin rakentamassani Les Paulissa, eli nauhojen jaloista "kuohitaan" osa pois, jotta ne mahtuvat reunanauhallisen otelaudan nauha-uriin. Tähän "kuohitsemiseen" on olemassa ihan oma työkalunsa.

Suurimman osan nauhoista prässäsin liiman kera paikoilleen, ja naputtelin vielä sen jälkeen varovasti vasaralla nauhat tiukasti otelaudan pintaan. Pelkällä prässillä tahtoi jäädä aina hieman ilmaa nauhan ja otelaudan väliin. Liimana käytin ihan perinteistä Titebondia ja liiman asentaminen tapahtui lääkeruiskulla ja neulalla.
Akustisen kaulan mallista johtuen osa nauhoista oli pakko asentaa pelkästään vasaralla. Hyvin sekin onnistui kun oli varovainen aloituksen kanssa. Suurin risti on lyödä nauha "vinoon" ja rikkoa nauha-ura. Onneksi näin ei käynyt tällä kertaa.

Nauhojen päät katkoin pihdeillä, varoen vahingoittamasta otelaudan reunalistaa. Nauhaa ei saa katkaista aivan listaa vasten, vaan kannattaa jättää hiuksenhieno pätkä nauhaa viilattavaksi. Pihdeillä on joskus ikävä taipumus lohmaista pieni jälki reunalistaan jos yrittää katkaista aivan nauhan tyvestä.

On mainittava että rosterinauhojen päiden viilaaminen on todellakin hitaampaa kuin tavallisten nauhojen. Materiaalissa on todellakin suuri kovuusero. Reilun puolentunnin viilailun jälkeen sain kaikki nauhojen päät sopivan mittaisiksi ja kalteviksi. Viilauksen jälkeen päät pitää vielä hioa 500 ja 1000 vahvuisilla hoimapapereilla kiiltäviksi. Myöhemmässä vaiheessa se helposti unohtuu...

Parlour kitaran lakkaaminen

Kitaran koppa on jo viimeistelyvaiheessa, eli lakkaa lakkaa enemmän lakkaa ... tai siis ainakin lakkakerroksia. Lakkana toimii kaksikomponenttinen polyuretaanilakka (Akzo Nobel). Sekoitussuhde oli 1 osa lakkaa, 1 osa kovetetta, 1 osa ohennetta.

Homman nimi ei siis varsinkaan akustisessa kitarassa ole paksu lakkakerros, vaan tavoitteena on ohuehko tasainen lakkapinta. Tämä vaatii useamman lakkauskerran (3-4) ja välihionnan. Varsinkin kannen osalta tarpeettoman paksua lakkakerrosta tulee ehdottomasti välttää, koska se huonontaa kannen akustisia ominaisuuksia.

Päivän positiivinen osuus: Kyljet ja pohja ovat nyt kiillotusta vaille valmiit.

Mutta, sitten se päivän opetus: ÄLÄ KOSKAAN käytä eri tuotantoeristä olevaa lakkaa vaalealle kuusikannelle. Ai miksikö?

Jos joudut jostain syystä (esim. valuma kannen lakkapinnassa) hiomaan kantta pintakäsittelyn loppuvaiheessa hieman kovemmalla kädellä ja puhkaiset kahden erilaisen lakkakerroksen rajapinnan, on lopputuloksena ikävä "läiskä". Seuraava kuva pyrkii demonstroimaan tätä efektiä. Siis tuon keskimmäisen kattohalogeenin heijastuman ympärillä oleva vaalea epämääräinen alue :)

Niin, siis minullehan kävi juurikin näin, ja tietysti viimeisellä lakkauskerralla. Jostain lensi tummaa napanöyhtää märkään lakkapintaan ja jouduin nyppimään sen väkivaltaisesti pois hammastikulla. Jälkiä peitelläkseni ruiskutin hieman lisää lakkaa pintaan ja siinäpä se, valuma. Tätä valumaa kun hioin pois, sain puhkaistua kahden erilaisen lakkakerroksen rajan ... tietysti kannen paraatipaikalta. Kyllä, otti päähän kohtuullisesti. Nyt täytyy välihioa koko kansi ja lakata se uudelleen kokeillakseni, peittyisikö "läiskä" ilman että hion kaikkia lakkakerroksia kokonaan pois. Koska alemman kerroksen lakka näyttäisi olevan vaaleampaa kuin pintakerroksen lakka, on ainakin teoriassa mahdollista, että läiskä peittyisi, tai edes himmenisi oleellisesti.

Noin viikon päästä nähdään kuinka äijän käy ...

Viikko on melkein vierähtänyt, ja kansi sai uuden lakkapinnan. Helpotuksen huokaus, läiskä hävisi!!

Huom! Viisaammat kertoivat ,että tämä ilmiö luultavasti tapahtuu ihan samaa tuotantoerääkin olevalla lakalla. Eli varovasti sen hiomisen kanssa, ihan lakasta riippumatta!!

Seuraavaksi onkin vuorossa hionta 1500 karkeuden vesihiomapaperilla ja sen jälkeen loppukiillotus. Ehkä parin viikon päästä palataan tähän asiaan ...
Sillä välin pitäisi edistää kaulaa, asentaa rosterinauhat ja jatkaa kaulan lakkaamista

Parlour kitaran kaulaliitos valmiina

Kaulaliitos on nyt valmis ja kaula sopii runkoon kuin "nenä päähän".
Seuraavaksi on vuorossa kaulan epoksointi, jonka jälkeen alkaa armoton lakkaaminen. Body on jo epoksoitu, joten lakkaushommiin päässee jo viikon päästä. Kiire tulee saada kitara kesään mennessä valmiiksi, mutta teoreettiset mahdollisuudet on vielä olemassa ...

Parlour kitaran pulttikaulaliitos / Parlour guitar bolt-on neck joint

Kaulaliitoksen tekeminen on jälleen edennyt ja alkaa olla viimeisten hienosäätöjen aika. Kaulakulmassa on ihan pientä virhettä, joka täytyy korjata hiomalla kaulan liitoskappaletta todella vähän. Kuvista ilmenee pulttiliitoksen periaate.

Myös kaulan profiili alkaa olla lopullinen, pientä hienosäätöä vaille. Myös tuleva omistaja, vaimo, on antanut hyväksyntänsä kaulan vahvuudelle ja mallille. Koska kitara tulee naisen käyttöön, on kaula melko siro. Vahvuus on 22mm - 24mm.

Yläjyrsimen käyttö plaanaukseen / Router as a planer

Koska loimupuun höylääminen ohueksi levyksi on yleensä tuhoon tuomittua, päätin rakentaa yläjyrsimelle "plaanauspöydän". Aiheesta löytyy paljon Youtube videoita hakusanalla "router as a planer".
Alla olevissa kuvissa oma toteutukseni, jolla aion ohentaa loimukouvukansia 6mm vahvuisiksi. Toinen vaihtoehtoinen tapa ohentamiseen olisi "rumpuhiomakone", mutta harvalla on mahdollisuutta hankkia sellaista kotiin, ainakaan vaimon huomaamatta :)
No, ei toki tätäkään härveliä ole helppo piilottaa varastoon...

Kaulaliitosjigi akustiselle kitaralle / Neck joint routing jig for acoustic guitar

Rakenteilla olevan parlour kitaran kaulaan pitäisi jyrsiä tarkasti bodyn kanssa yhteensovitettu kaulaliitos. Bodyn liitos on jo jyrsitty ja nyt on aika jyrsiä "urosliitos" kaulaan. Tätä varten rakensin ihan "oikeaoppisen" jyrsintätelineen ja jigin. Alla muutama kuva tästä omituisen näköisestä hökötyksestä. Toimintaperiaate selvinnee kuvista, mutta lyhyesti kerrottuna homma menee näin:

• MDF levystä rakennettu teline kiinnitetään höyläpenkkiin pystyasentoon.
• Kaula kiinnitetään telineeseen oikeassa kulmassa (kiinnitysmekanismi puuttuu vielä)
• Varsinainen vanerista tehty jigi kiinnitetään telineen päällyosaan (kuvausta varten kiinnitetty kaksipuolisella teipillä).
• Kaulaliitos jyrsitään päältäpäin.