lauantai 19. marraskuuta 2016

Parlour kitaran otelaudan viimeistelyä / Finishing parlour guitar fretboard

Otelautamerkit on nyt upotettu ja reunalistat liimattu paikoilleen.

Reunalistat muodustavat kahdesta erilaisesta listasta, eli sisemmästä vaaleasta vaahteraviilusta ja ulommasta ruusupuulistasta.
Itse asiassa ruusupuinen lista koostuu sekin jo kahdesta erillisestä osasta, koska listan alapinnassa on puolen millin vahvuinen osuus vaahteraa. Se tulee näkyviin kun otelautaa katsoo sivulta.





Huomaa alapinnan vaahtera, joka on siis osa ruusupuista reunalistaa.



 Muotoilin otelaudan pään "pyöreäksi", eli mukailemaan tarkasti kitaran aukkoa.



 Seuraavaksi on vuorossa radiuksen hionta ...



maanantai 7. marraskuuta 2016

Parlour kitaran otelauta / Parlour guitar fretboard with diamond Mother of Pearl inlays

Parlour kitaran ruusupuiseen otelauta-aihioon on nyt sahattu nauhaurat. Kiitos Oakbridge Instrumentsille tarkasta työstä.
Urien sahaaminen kannattaa siis suosiolla jättää ammattilaisille ja unohtaa kotitekoiset viritelmät, niin tein minäkin tässä tapauksessa.

Otelautamerkkien upottaminen puolestaan onnistuu myös kotikonstein, ja lopputuloksen siisteydestä ja tarkkuudesta voi onnitella tai syyttää vain itseään. Kyseessä on siis kosmeettinen työvaihe joka ei vaikuta soittimen ääneen, vaan ainoastaan ulkonäköön. No, onhan sekin tietysti tärkeä asia soittimessa.

Tällä kertaa valitsin otelautamerkeiksi aidosta helmiäisestä valmistetut "timantin" malliset merkit.
Merkit on upotettu otelautaan siten, että merkki jää aivan aavistuksen otelaudan pintaa korkeammalle, jotta se radiuksen hionnan yhteydessä tasoittuu samalle tasolle kuin otelaudan pinta. Jos merkin upottaa millin sadasosankaan liian syvälle, sitä ei pysty koskaan hiomaan ja kiillottamaan kauniiksi.

Liimaamisen tein ZAP pikaliimalla, joka on hyvin ohutta ja tunkeutuu pienimpäänkin koloseen.
Ensiksi merkki upotetaan otelautaan tehtyyn koloon ja raot "tiivistetään" ruusupuun hiontapölyllä ENNEN kuin pikaliimaa kaadetaan varovasti otelautamerkin päälle.



Timantin malliset merkit ovat haastavia upotettavia, koska niiden asettaminen suoraan vaatii tarkkuutta. Pienikin vinous asennuksessa ottaa pahasti silmään. Hölmömpikin katsoja huomaa jos merkki on vähänkään vinossa ...

Alla olevassa kuvassa on porattuna vasta 6mm reiät, jotka täytyy vielä muotoilla neliön mallisiksi vaikkapa terävällä 6mm leveällä taltalla.


lauantai 22. lokakuuta 2016

Stratocasterin kaulat loimuvaahterasta / Flamed maple stratocaster necks

Epoksin kuivumista odotellessa on piristävää tehdä "sivuprojekteja", tällä kertaa sivutöinä on tekeillä pari loimuvaahterakaulaa.

Kumpaankin kaulaan on tarkoitus laittaa myös loimuvaahtera-otelauta.
Toisessa kaulassa otelaudan osuus sahattiin suoraan kaulan päältä, ja tullaan liimaamaan tasan samalle kohtaa takaisin. Kohdistusta varten kaula-aihioon upotettiin kolme puutappia, tietenkin ennen otelaudan sahaamista.







Toisessa kaulassa otelaudan osuus on leikattu hieman eri kohdasta puuta, eikä ole tarkoituskaan saada puun syitä samalle kohtaa kaulassa ja otelaudassa. Tässä versiossa aion laminoida ohuen ruusupuuviilun otelaudan ja kaulan väliin. Kuvassa pelkkä kaula-aihio, ilman otelautaa.











Parlour kitaran reunalistojen pyöristys ja ruusupuun epoksointi

Kitaran ruusupuinen pohja ja kyljet on nyt epoksoitu kahteen kertaan. Ennen epoksointia oli muistettava pyöristää reunalistat jyrsimällä. Hiomalla pyöristyksistä ei saa koskaan tarpeeksi tasaisia.

Epoksoitu pinta antaa hyvin esimakua kitaran lopullisesta väristä.












Epoksoinnin ajaksi kuusikansi on hyvä suojata paperilla, koska epoksin hiominen pois pehmeästä kuusikannesta ei ole todellakaan kivaa.



sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Parlour kitaran ruusupuiset reunalistat liimattuna / Parlour guitar rosewood bindings finally glued

Reunalistat on lopultakin liimattu paikoillleen. Pääosin ruusupuiset listat olivat suhteellisen helppoja liimattavia, vaikkakin huomattavasti hankalampia kuin muoviset. Listat olin taivuttanut jo valmiiksi lähes oikeaan muotoonsa, joten niitä ei tarvinnut aivan kamalasti pakottaa paikoilleen.

Liimaamiseen käytin  perinteistä Titebond liimaa ja apuvälineenä ihan tavallista maalarinteippiä. Teippasin listan tiukasti kiinni sitä mukaa kun liimaus eteni. Lopputuloksena oli todella ruma ympäriinsä teipattu kitara :)

Teippaamisessa on huomioitava erityisesti se, että kuusikansi on suojalakattava ennen listojen teippaamista, jotta teipin irrottaminen ei vie mennessään puuta kannesta. Kuusi on niin pehmoista puuta, että napakka teippi irrottaa helposti puun säikeitä kannesta. Tuossa on todella helppo tapa pilata koko kansi. Vähän sama juttu kuin poistaisit säärikarvoja ilmastointiteipillä...älä kysy mistä tämä vertaus juolahti mieleen.

Ehkäpä haastavinta tässä listoittamisessa oli sovittaa listojen "törmäyskohdat" tarkasti paikoilleen. Varsinkin listojen valkoiset osuudet ovat armottomia,  ja virheet erottuvat kuin se ainoa finni virheettömässä nenässä rippikuvassa. Jos sovitus ei ole kohdillaan, näyttää lopputulos kamalalta. Oheisissa kuvissa vähän esimakua listoituksen onnistumisesta. Vasta lopullinen hionta ja pintakäsittely paljastaa koko totuuden, mutta toistaiseksi ei ainakaan mitään katastrofaalista havaittavissa.







lauantai 9. huhtikuuta 2016

Reunanauhojen liimaus parlour kitaraan / Parlour guitar bindings

Reunanauhojen liimaus pääsi alkuun ja pienemmät listat on liimattu Titebondilla. Seuraavaksi vuorossa isommat listat, mutta ennen niiden liimaamista on edellisten listojen liimajämät putsattava ja urat hiottava / siklattava siisteiksi. Alla muutamia kuvia tässä vaiheessa listoitus-urakkaa.










tiistai 22. maaliskuuta 2016

Reunalistojen urien jyrsintä

Kannen reunalistojen jyrsinnät on tehty. Vielä sama temppu pohjalle ja listojen liimaus voi alkaa...
Kuulostipa helpolta, mutta ei ollut sitä. Jyrsintä oli ehkä yllättävänkin jännittävä ja liki stressaava työvaihe. Varaa virheisiin ei kertakaikkiaan ollut. Urat oli mitoitettava tarkkaan tulevien listojen mukaisesti, eikä lipsahduksia sallittu. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä, mutta lopputulos selviää kun listat on paikoillaan.
 








maanantai 25. tammikuuta 2016

Parlour kitaran pohja liimattuna / Parlour guitar back side glued

Nyt myös pohja on liimattuna paikoilleen. Tekniikka oli käytännössä aivan sama kuin kantta liimattaessa. Ainoa pieni lisä pohjan liimaamisessa oli seuraava:
Koska pohja on selvästi kantta kuperampi, se täytyy puristaa liimauksen ajaksi keskeltä pohjaa pallolevyä vasten . Täh, mitenkä??
No, se onnistuu pienen puukapulan ja puristimen avulla, kannen aukosta käsin. Tuo onkin ensimmäinen puristin joka tulee asettaa paikoilleen pohjan liimauksessa. Vasta tämän jälkeen pääsee asettelemaan puristimia kehälle.
Tästä työvaiheesta ei tietenkään ole yhtään kuvaa :)

 Lopputuloksesta kuvia on sitäkin enempi...









keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Parlour kitaran kansi liimattuna / Top of parlour guitar has been glued


Kitaran kansi on lopultakin liimattu paikoilleen!

Kuulostaa ihan Jorma Piisiseltä, eli "Remontti-Reiskalta", joka legandaarisessa remonttiohjelmassaan Joka Kodin Asuntomarkkinat lyö yhden panelin saunan seinään ja seuraavassa otoksessa jo nautitaankin jääkylmää olutta upouuden saunan makoisissa löylyissä.

Mutta mutta, homma ei ollut lainkaan noin yksinkertainen. Yritän nyt muistinvaraisesti kerrata joitain tärkeimpiä steppejä tämän kohtuullisen kriittisen työvaiheen osalta.

1. Kansi oli ensiksi sovitettava tarkasti runkoon. Runko puristettiin ensiksi samaan muottiin jota tultaisiin käyttämään myös liimauksen aikana (tästä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia).
Näin varmistetaan että runko on oikeassa muodossaan ja kansi tulee sovitettua tarkalleen oikeaan paikkaan. Fyysisesti sovittamisella tarkoitan tukirimojen koloamista runkoon. Oheinen kuva kertokoon asian, eli kaikenkaikkiaan kuuden riman osalta runkoon oli tehtävä pieni kolo, jonka läpi n. 1.5mm vahvuuteen ohennettu tukiriman pää kulkee. Kuvassa yksi rima koluttuna rungon läpi.
Hiemankaan terävämpi, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi nerokas henkilö, ymmärtää tässä työvaiheessa tietämättömyyttään kauhistua, että kylkiinhän jää reiät!!! No se nerokas henkilö tajuaisi ilman soitinrakennuksen ammattilaisen apuakin, että kolo peittyy ulkoa päin reunalistalla. Tässä vaiheessa huokaisin helpotuksesta ja jatkoin koloamista ;)



2. Kun kaikki tarvittavat koloukset ja sovitukset oli tehty, oli aika kiinnittää runko muottiin. Runko kannattaa puristaa muottiin pallolevyn päällä, koska itse liimauskin tulee suorittaa kannen ollessa pallolevyn pinnalla (radius 10 000).

3. Kansi siis asetellaan pallolevylle ja runko puristetaan kannen päälle, rungon ollessa kiinni muotissa. Ensiksi kannattaa kerätä kaikki tarvittavat puristimet kaapeista ja tehdä "kuivapuristus", jotta varmistuu että kansi ja runko todellakin sopivat toisiinsa kuin nenä päähän ja että puristimia on varmasti tarpeeksi joka puolelle rungon kehää.
Juuri mikään ei ole kamalampaa, kuin huomata liiman levitettyään, että puristimia ei ole tarpeeksi. Liiman pintaan alkaa muodostua kalvo välittömästi levittämisen jälkeen, joten vajaat 30 sekuntia on TODELLA lyhyt aika taikoa jostain laatikon pohjalta lisää puristimia. Varma paikka panikoida homma täysin pieleen, jos fuskaa koepuristuksessa!!

4. Koepuristus ilman liimaa on nyt siis tehty, ja on aika aloittaa hermoja raastava tarkkuutta ja ääretöntä nopeutta vaativa liiman levitys ja puristus.
Liimaa annostellaan rungon kehälle sopivasti, mutta ei liikaa. Niin, sitä sopivaa määrää kannattaa harjoitella...

5. Kun liima on levitetty kehälle, on henkeäsalpaavan, jo kertaalleen kuivaharjoitellun puristuksen vuoro. Tässä vaiheessa ei auta Bull Mentulan raaka voima, vaan puristimien määrä. Paljon puristimia koko kehän ympärillä, mutta voimaa ei tarvitse, tai tarkemmin sanottuna, EI SAA käyttää.
Tässä vaiheessa homma joko onnistuu tai ei. Se selviää vajaan puolen tunnin kuluttua, nimittäin reilu 20 min puristus riittää liiman jämähtämiseen.
Itse otin puristimet irti 25 min kuluttua ja irrotin yhteenliimatun kannen ja rungon muotista. Tarkastelin liimasaumaa kirkkaan taskulampun avulla, jotta mahdolliset raot paljastuisivat heti. Vielä tässä vaiheessa liiman saa jotenkin kuumennettua irti ja mahdolliseen "rakoon" saa kenties pruutattua lisää liimaa. Myöhemmin, liiman kivetyttyä, tämä on liki mahdotonta, tai vähintäänkin tuskaista.

6. Jos homma meni niin sanotusti putkeen, niin kansi on nyt liimattu tiiviisti runkoon, liimaa ei pursuile ylettömästi joka paikasta, ja vain tukirimojen koloista paistaa valo :)
Muussa tapauksessa suosittelen kääntymään akustisia kielisoittimia myyvän kivijalkaliikkeen tai nettikaupan puoleen ja tilaamaan valmiin kitaran. Sitä voi sitten soitella kun katselee pilalle menneen kitaran loimuamista takassa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy sinullekaan.

Tässä muutama kuva liimatusta kannesta ... ja uudistetusta Soundportista (aiemmin kavio, nyt risti).
Huomaa erityisesti kolmannessa kuvassa kyljen läpi törröttävät tukirimat!!