Stingray basson body ja kansi liimattu

Mahonki-bodyyn on nyt liimattu loimukoivukansi. Ennen liimausta tein bodyyn viisteen ja höyrytin kannen viisteen päälle sopivaksi. Näissä kuvissa viiste ei tosin näy lainkaan, mutta johtuu siis kuvakulmista.
Seuraavaksi vuorossa on kontrollikotelon, kaulataskun ja mikkikotelon jyrsintä. Kannen loimukuvio menee mukavasti ihan rungon reunoille saakka, joten tähän soittimeen en aio tehdä voimakasta burstia reunalle.

Myös kaula on edennyt hieman, eli jyrsitty muotoonsa ja ruusupuu-otelauta liimattu. Otelaudan nauha-urat on sahautettu ammattilaisella (ehdottomasti se työvaihe, joka kannattaa jättää ammattilaiselle).

 

Music Man Stingray tyylisen basson rakentaminen alkaa

Perheeseen iski keväällä hieman yllättävä basson tarve, kun poika alkoi kitaraharrastuksesta huolimatta soittajapulaan joutuneen bändin basistiksi. No, sehän on sitten kai pakko rakentaa basso.

Mutta miksi juuri Music Man Stringray mallinen? No ihan vaan sen takia, että viime talvena tuli rakennettua Music Man Luke III mallinen sähkis, ja se tarvitsee kaverin.

Jotta tulevassa bassossa ja Luke III:ssa olisi jotain veljellistä yhdennäköisyyttä, tulee bassonkin kanteen loimukoivua, ilman plektrasuojaa. Omaan makuun Stingrayn alkuperäinen plektrasuoja on sitäpaitsi erittäin ruma :) Mutta tämä on toki puhtaasti makuasia, josta ei kannata kiistellä.

Kaula on "Hard rock maple" amerikan mantereelta, hieman loimuisena. Tämän ehdinkin jo jyrsiä muotoonsa. Tein varalta kaksi aihiota, jos vaikka sattuu jotain kämmiä matkanvarrella :)

Myös ruusupuu-otelauta on jo hankittu ja esiohennettu. Lopulliseen 6,1mm vahvuuteen ajattelin ohentaa rumpuhiomakoneella, koska höylä saatta aina yllättäen repiä puuta.

Yksiosainen runko on Khaya mahonkia, ja kansi siis loimukoivua. Bodyn lopullinen paksuus tulee olemaan n. 42mm.
Kansiaihio on jo halkaistu vannesahalla ja liimattu titebondilla. Tarkoitus on vielä plaanata kansi n. 5mm vahvuiseksi ennen liimausta runkoon. Plaanausta varten olen aiemmin rakentanut "plaanauspöydän".

Pääosa raudastakin on tilattu:

• Virittimet: Schaller BM CH
• Talla: Göldo HWM4C
• Mikki: https://www.rautiaguitars.net/multi-coil-bass-pickups.html

• Esivahvistin vielä mietinnässä.

Musta PRS "Black Flame" valmis

Musta PRS, ristimänimeltään "Black Flame", on valmis. Oheistuotteena vuosien varrella hiljalleen valmistunut kitara menee pojan käyttöön, joten parempi ottaa kastekuvat heti ennen ensimmäisiä naarmuja ;)

Teknisistä yksityiskodista muutama sana:

Runko: Mahonkia
Kaula: Espanjan seetriä
Kansi: Loimukoivua
Otelauta: Ruusupuuta
Nauhat: Rosteria
Mikit: Tesla Plasma FH-1
Talla: Schaller
Virittimet: Schaller lukko
Potikat: CTS

Musta PRS pintakäsittelyvaiheessa

Vanha "ikuisuusprojekti" nytkähti tänä keväänä vauhdilla eteenpäin ja PRS-mallinen kitara on saanut pintaansa mustan värin ja lakkaa lakkaa enemmän lakkaa ...

Projekti sai alkunsa jo viisi vuotta sitten valmistuneen Hollowbody PRS-kitaran sivutuotteena. Tein samoilla sabluunoilla kaulan ja rungon tähän Mustaan perssiin, vaatehuoneen hyllylle odottelemaan jatkokäsittelyä.


Tämän mustan kitaran selkein opetuksellinen vinkki liittyy mustaan väriin. Se on TODELLA haastava tehdä vaalealle puulle. Liutotinpetsiä kuluu tolkuttomasti, vaikka olin jo "esipetsannut" mahonkirungon mustalla vesipetsillä. Loimukoivukannen olen vesipetsannut pariin kertaan: ensin täysin mustalla ja sen jälkeen hionut osan mustasta petsistä pois, ja tämän jälkeen petsannut uudelleen hieman sinertävällä hopeanharmaalla vesipetsillä. Reunoilla on mustalla liutotinpetsillä lakkapinnan päälle tehty todella leveä bursti, tai ehkä enempikin feidaus.

Mutta, pian siis ruiskutellaan viimeistä lakkakerrosta, jos hyvin käy. Seuraavissa kuvissa pojan tuleva soittopeli vielä toiseksi viimeisen lakkakerroksen jäljiltä.

Music Man Luke III BFR tyylinen kitara valmis

Luke III  tyylinen kitara on kasassa ja vireessä. Sabluunoiden puuttuessa yhdistin straton ja Les Paulin sabluunat, eli tein hieman normaalia stratoa "pyöreämmän perän".

Tekniset yksityiskohdat pääpiirteissään

Kitaramallin inspiraatio: Ernie Ball Music Man Luke III BFR HH, vapaasti muotoja lainaten :)

• Runko amerikan leppää
• Kansi suomalaista loimukoivua
• Kaula linnunsilmävaahteraa
• Otelauta ruusupuuta
• Mother Of Pearl otelautamerkit
• Rosterinauhat
• Satula hirven sääriluusta
• Rungon pintakäsittely IL-500 2-komponentti PU-lakka
• Rungon petsi: Basecolor liutotinpetsi värit mahonki, pähkinä, oranssi, keltainen
• Kaulan pintakäsittely, matattu TruOil asetukkiöljy (5 kerrosta)
• DiMarzio Transition Humbucker mikit, suoraan runkoon kiinnitettynä (direct mounting)
• Schaller Vintage Tremolo
• 4+2 Schaller lukkovirittimet
• Schaller Megaswitch Model M 5-way kytkin
• Orange Drop 0.22uF kondensaattori
• CTS 500K potentiometrit (log)
• Schaller hihnalukot
• Kielet Ernie Ball Paradigm 9-42

Humbucker mikkien asennus suoraan runkoon, eli "direct mounting"

Kokeilen tällä kertaa asentaa mikit suoraan kitaran runkoon, ilman kehyksiä. Ehkä tyhmää, koska korkeuden säätövaraa ei silloin ole käytännössä lainkaan, mutta täytyyhän tätäkin tyyliä kokeilla.

Jotta mikit olisivat oikealla etäisyydellä kielistä (n. 3mm), jouduin tekemään mikkikoteloiden pohjalle sopivan kokoiset korotuskappaleet. Ruuvasin korotuspalikat kiinni runkoon ja mikit kiinnitin korotuskappaleisiin 2mm puuruuveilla (alkuperäisiä mikkirungon kierteitä tärvelemättä). Mikin ja rungon väliin laitoin solumuovin palaset, koska pelkät pienet ruuvit mikkien "jaloissa" saattavat varsinkin ajanmittaan alkaa muuten keikkumaan.

Kaulamikki on n. 7mm korkeudella ja tallamikki n. 8mm korkeudella rungon pinnasta.

Schaller 4L + 2R lukkovirittimet linnunsilmävaahterakaulaan

Kaula on nyt käsitelty neljään kertaan Tru Oililla ja lopuksi matattu 1000 ja 1500 vahvuuden hiomapapareilla, tai tarkemmin sanottuna hiomaliinoilla (3M). Tämän jälkeen pintaa on vielä "kiillotettu" vanhalla puuvillaisella tyynyliinalla (Finlayson) :)

Lapaan on myös asennettu 4L + 2R Schallerin lukkovirittimet, jotka tilasin yksittäiskappaleina Thomanilta. Hintaa niillä oli 17.90 Eur kipale.

Kaula on nyt ns. satiinipintainen, eli ei aivan matta, mutta ei kiiltäväkään. Toivottavasti mukava soitettava ja tarpeeksi helppohoitoinen... aika näyttää.