Les Paulin kaulaliitos

Kaulaliitos tehdään sovittamalla ensin kaulan liitos runkoon mahdollisimman tarkasti ja lopulta liimaamalla se. Kaulan on oltava suorassa linjassa rungon keskilinjaan nähden, samoin kuin rungon "vaakatasoonkin" nähden. Muotoilin kaulan liitoskohdan aluksi vannesahalla ja "kulmasahalla". Työstin kaulan liitoksen lopulliseen tarkkuuteen hiomaklossilla.
Ehkä haasteellisinta koko hommassa oli törmäyttää kaulan liitoskohta runkoon mahdollisimman saumattomasti. Tässä touhussa meni pitkälti toista tuntia. Kaulan yläpinta on nyt aivan aavistuksen (ehkä 0,2 mm) rungon pintaa alempana. Liimaamisen jälkeen runko ja kaula saadaan täsmälleen samaan korkeuteen hiomalla tuo 0.2mm pois rungosta liitoskohdan ympäriltä. Jos kaulan jättäisi rungon pintaa korkeammalle, olisi hiominen tehtävä kaulan pinnasta, ja se olisi vähintäänkin hankalaa ja tyhmää. Ennen liimaamista minun on kuitenkin vielä muotoiltava kaulan rungonpuoleinen pää lopulliseen mutoonsa, koska liimaamisen jälkeen se olisi liki mahdotonta. Seuraavat kuvat kertokoot jälleen sanoja enempi.

Les Paul body lopullisessa muodossaan

Bodyn muoto on saanut loppusilauksen, ja toivottavasti en enää joudu tarttumaan hiomakoneeseen tätä tarkoitusta varten. Reunanauhat on jo siklattu tasaisiksi.

 Myös bodyn takaosan reunat tuli jyrsittyä pyöreiksi.

Les Paulin lapa

Kaulan muotoilu on edennyt hittaasti mutta varmasti. Lapaviilu tuli lopultakin liimattua kiinni titebond-liimalla. Olipa hankalaa saada viilu pysymään paikoillaan liimauksen aikana. Olisi ollut järkevää naulata tai ruuvata lapaviilu kevyesti kiinni parista kulmasta ennen liimausta. Pienen sähellyksen ja puristinsekamelskan jälkeen ebenpuinen lapaviilu kuitenkin jämähti paikalleen.

Muotoilukin on jo ottanut askeleita eteenpäin, ja lapa alkaa näyttää erehdyttävästi Gibsonin lavalta. Tajusin vast nyt, että Epiphonen lapa on hyvin erimallinen aitoon Gibsoniin verrattuna. Gibsonin lapa on haastavamman mallinen terävine kulmineen. Erityisen hankala moitoiltava osa on lavan kärjessä oleva terävä syvennys. Alla jälleen muutamia kuvia lavasta ja kaulan muotoilun etenemisestä.

 

 

Les Paulin kaula

Les Paulissa on runkoon kiinteästi liimattu kaula, eikä pulteilla kiinnitetty, kuten esim. Stratocasterissa. Kaulan malli on muutenkin haasteellisempi, koska lapa ei ole suorassa kulmassa. Työvaiheita on siis huomattavasti enempi kuin aiemmassa projektissani.
Kaulan materiaali on samaa kuin bodykin, eli mahonkia.
Kaula-aihion voi tehdä usealla tavalla; yhdestä kappaleesta, kahdesta kappaleesta jossa vain lapa on liimattu, tai sitten useasta kappaleesta laminoimalla.
Itse valitsin stabiilisuuden tavoittelemiseksi laminointitekniikan.
Kaula-aihioni on liimattu kolmesta osasta. Keskimmäinen osa on n. 2cm leveä ja puun syiden suunta on käännetty reunapaloihin nähden päinvastaisiksi. Tällä toivottavasti ehkäistään kaulan vääntyilemistä ilmankosteuden vaihdellessa. Jää nähtäväksi oliko tämä oikea ratkaisu.
Ensimmäisessä kuvassa on kaula-aihio liimattuna, ennen höyläämistä.

 

Kaulan työstäminen etenee. Edellisviikolla sahatusta ja nyt jo höylätystä aihiosta sahasin pienen, n. 10cm pitkän kiilamaisen palan (kaulan yläpinnasta) ja liimasin sen lavan alapuolelle, jotta pystyn työstämään lavan n. 17 asteen kulmaan. Kuvat kertovat jälleen enempi kuin sanat.

 

 

Myös body sai jälleen maistaa jyrsinterää. Tällä kertaa aloitin "kaulataskun" jyrsinnän. Kaulatasku on 100mm pitkä, 40mm leveä, ja syvyyttä tulisi olla 35mm. Aika loppui taas kesken ja jyrsintä lopulliseen syvyyteen odottaa ensi viikkoa. Kuvassa tämänhetkinen tilanne.

 

 

 

Jälleen on uusi vaihe kaulan työstämisessä takana, nimittäin kaularaudan uran jyrsintä. Ura on 6mm leveä ja 9,1mm syvä. Ura jyrsittiin 6mm jyrsinterällä. Lavanpuoleiseen päähän täytyi uran lisäksi porata reikä säätöruuville.

 

 

Säätöruuvin reiän poraaminen sujui helposti, kun olin jyrsinyt pallokärkisellä jyrsinterällä uran jota myöten reikä oli helppo puhkaista varsinaiseen kaularaudan uraan.

'

 

 

Seuraavissa kuvissa rauta koe-asennettuna jyrsinnän onnistumisen varmistamiseksi.

 

 



 

 

Ruusupuisen otelaudan valmiiksi sahatuin nauha-urin ostin Oakbridge soitinrakennusfirmasta Lempäälästä. Otelautaan tehtäviä nauha-uria on turha alkaa itse kikkailemaan. Todennäköisimmin itse sahaillusta otelaudasta ei tule yhtä hyvä ja tarkka kuin ammattilaisen oikealla välineillä tekemästä.

 

Seuraava vaihe kaulan rakentamisessa on lavan ja kaulaliitoksen työstö. Lapaa varten olen jo ohennellut eben-puisen lapaviilun. Ohentelin viilun n. 6 mm aihiosta nauhahiomakoneella. Vahvuutta viilulle jäi vajaa 2mm. Lopullinen paksuus tulisi olla n. 1,5mm.Kuvassa lapaviilu on vielä hionnassa apuna käytetyn laudan päällä, johonka se oli työstämisen ajaksi kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä. Vinkki, älä käytä ylenpalttisesti teippiä. Ohut viilu on hankala irrottaa puukapulasta ehjänä, jos teippiä on aivan liikaa (koko viilun pinta-alan verran).







Reunanauhan liimaus

Bodyn reunanauhaksi valitsin Les Paulille tyypillisen vaalean beigen muovilistan. Lista on paksuudeltaan 2,3mm ja leveys on 15mm. Koska tavoiteltu listan leveys on lähes koko bodyn osalta vain 6mm, jouduin kaventamaan listan vannesahalla. Olipa mielenkiintoista sahata rullallle kiertyvää muovilistaa isolla vannesahalla. Tuo homma onnistui vain kaverin avustamana.
Koko listaa en siis kaventanut, koska n. 15 cm matkalle tarvitaan huomattavasti leveämpi lista. Ja tietenkin juuri bodyn jyrkimpään mutkaan, jotta listan taivuttaminen olisi mahdollisimman hankalaa.
Lista kuitenkin taipuu melko mukavasti kun sitä kuumentaa kuumailmapuhaltimella. Ilman kuumentamista taivuttaminen ei onnistu lainkaan.
Taivuttelin koko reunanauhan lopulliseen muotoonsa ennen kuin aloin liimaamaan sitä.
Liimauksen tein ihan tavallisella pikaliimalla, sormia varoen. Silti sormenpäät olivat homman jälkeen kohtuullisen muoviset.
Liimattava lista on näppärää kiinnittää teipillä sitä mukaa kun liimaus etenee. Teipin läpi on myös hyvä puristaa listaa paikalleen, jotta sormien liimautuminen minimoituisi. Kuvista näkyy kaksi vaihetta, teipillä puristettu vastaliimattu lista, sekä lopputulos ennen listan reunojen hiomista.
Kolmannesta kuvasta näkyy selvästi kuinka lista on kavennettu ja jätetty leveämmäksi jyrkimmän mutkan kohdalta.

 

Tasoitin reunauhaa hiomapaperilla lähemmäksi lopullista korkeuttaan. Muotoilin myös jyrkän mutkan samalla tekniikalla, pieneen puukapulaan kaksipuoleisella teipillä kiinnitetyllä hiomapaperilla (karkeus 180).

 

 





Bodyn muotoilu

Seuraava vaihe olisi bodyn muotoilu Les Paulille tyypilliseen muotoon, eli kansi on kupera vähän joka suuntaan. Ei helppoa ei.
Muotoilun aloitin jyrsimällä kanteen "korkeuskäyriä", joita mukaillen kantta on helpompi työstää lopulliseen muotoon hiomalla ja ties millä vimpaimilla. Hiottavaa joka tapauksessa piisaa. Seuraavat kuvat on otettu korkeuskäyrien jyrsinnän ja karkean "raspaamisen" jälkeen. Olen suojannut teipillä ne osat bodystä, joihinka en halua hiomakoneen tässä vaiheessa koskevan.

 

 

Tässä videonpätkässä joku tekee saman homman hieman tyylikkäämmin:

http://www.youtube.com/watch?v=ax0ZFIl_o2w&feature=relmfu

 

Hiominen käsin kuulostaa toivottomaltta, ja myös on sitä. Tällä verukkeella hankin epäkeskohiomakoneen, merkkiä Bosch. Aloitin muotoilun hyvin karkealla hiomalaikalla, karkeudeltaan 40. Kun kansi sai edes jonkinlaisen muodon, siirryin käyttämään karkeutta 80, joka osoittautui aika käytännölliseksi. Se syö puuta kohtuullisesti, mutta ei ole täysin arvaamaton käytökseltään.

 

Pölyisten kylpyhuoneessa vietettyjen tuntien jälkeen kansi alkaa näyttää jo Les Paulilta. Muodot ovat edelleen hieman pliisut, ja keskiosakain on vielä liian lattea. Työtä siis on vielä edessä kohtuullisesti, mutta alla kuvat tämänhetkisestä tilanteesta.

 

 

 



Kaulakulma

Kaula asennetaan bodyyn n.4.5 asteen kulmaan. Bodyyn on siis tehtävä 4.5 asteen viistous sille osuudelle johonka kaula liitetään. Kokeilin aloittaa muotoilun käsihöylällä, mutta on tuo vaahtera niin kovaa puuta, että täytynee miettiä uutta taktiikkaa. Kenties jälleen jyrsintää? Se selviää viikon kuluttua.

Jotain hyötyä tuosta höyläämisestäkin oli. Loimukuvio alkoi näkymään höylätyllä osuudella kivan voimakkaana. Se lupaa hyvää lopulliselle pinnalle.

 

 

Muutaman päivän pohdinnan jälkeen päätin rakentaa "jyrsintäkehikon" jonka voi asettaa haluttuun kulmaan bodyn päälle. Kehikon avulla kaulakulma oli kohtuullisen helppoa jyrsiä 4.5 asteeseen. Kehikon, alustan ja muiden apuvälineiden rakentamiseen kului 2 tuntia, ja kaulakulman jyrsintään 30 minuuttia. Järkevää vai ei? Onneksi kehikkoa voi hyödyntää jatkossa myös kannen muotoiluun.

Alla pari kuvaa oikeaan kulmaan jyrsitystä bodysta.

 



Reunalistan uran jyrsintä

Reunalistaa varten bodyyn jyrsitään ura, tässä tapauksessa n. 2.1mm syvä, koska käytettävä reunanauha on 2.3mm vahvaa. Ura jyrsitään siten, että mahonkirungon osuudesta jyrsitään pois vain 1 mm. Toisin sanoen rungon pohjasta uran alareunaan on 44mm. Suraavat kuvat kertovat enempi kuin tuhat sanaa tästä työvaiheesta.

Kannen tasoitus

Kansi tuli liimattua keväällä kovalla kiireellä kiinni bodyyn vääntyilemisen ehkäisemiseksi, ja tasoitus jäi puolitiehen. Ei hätää, "rumpuhiomalaitteella" se onnistuu vielä. Body kansineen ajettiin muutamia kymmeniä kertoja rumpuhiomakoneen läpi ja lopullinen suoran kannen vahvuus on nyt 17mm. Koko paketin paksuus on siis 62 mm. Työstövaraa ei enää ole, joten nyt ei parane kolhia hyvää aihiota.

Kannen liimaus

 

 

Kansi höylättiin toiselta puolelta tasaiseksi liimausta varten. Kannen ja bodyn keskilinjojen oli oltava päällekkäin liimattaessa paketti kasaan. Tätä helpotettiin laittamalla kansi kiinni ruuveilla bodyyn liimauksen ajaksi. Näin ehkäistiin kansiaihion "luistelu" liimapuristuksen aikana. Kannen liimauksen kuivuttua n. viikon sahasin ylimääräisen puun vannesahalla pois. Näin helpotetaan tulevaa kannen reunan jyrsintää. Turha jyrsintä on aina turhaa jyrsintää.

Body ja kansi on liimattu yhteen

Loimukuvio näyttää ihan onnistuneelta

Projektin aloitus

Kaikki alkoi piirustuksiin tutustumisella 19.4. 2012.

Piirustukset

Body, eli runko, 
tehdään perinteisesti mahongista. Tässä kuvassa body liimautumassa.

Body liimauksessa

Lopullinen paksuus bodylla on 45mm, joten tässä n. 50mm paksuisessa aihiossa on vielä työstämisen varaa.
Liimaus tapahtui "titebond" liimalla. Puristusaika oli n. 45 minuuttia.
Vinkki: Laita ohjuripalikoiden (kuvassa vaaleat puupalikat) ja rungon väliin vaikkapa paperia, jotta palikat eivät tarraa runkoon kiinni. Itse melkein pilasin rungon kun irrotin kiinni jämähtänyttä kapulaa rungon pinnasta ja lohkaisin melkoisen palan mahonkia irti. Onneksi työstövara riitti ja virhe hävisi höyläyksen myötä.



Loimuvaahterakansi
Les Paul tyyliseen kitaraan kuuluu oleellisesti erillinen mahonkirungon päälle liimattava kansi, joka tässä tapauksessa tulee olemaan loimuvaahteraa. Kansiaihio sahattiin todella isosta n. 52mm paksusta lankusta puolikkaan bodyn kokoiseksi ja halkaistiin vannesahalla kahtia. Puolikkaista tuli täten n. 25 mm paksut. Halkaistut puolikkaat liimattiin yhteen, jotta loimukuviot bodyn keskiviivan kummallakin puolella olisivat toistensa "peilikuvat". Lisäohjeita kannen halkaisuun ja liimaukseen löytyy netistä Googlettamalla. Tässä yksi hakutulos: http://www.guitarrepairbench.com/guitar-building-projects/prs/prs_guitar_building_project_book_match_maple_top.html#

Oheinen kuva on otettu18 mm vahvuiseksi ohennetusta kansiaihiosta, joka on tietokoneella "väritetty" vastaamaan tulevaa SunBurst väriä.

Loimuvaahterakansi "väritettynä"

Lopullinen kannen vahvuus tulee olemaan 17mm, eli vielä olisi 1 mm työstövaraa.

Lyhyenkin matematiikan oppimäärällä voi siis päätellä, että rungon kokonaisvahvuus kannen kanssa tulee olemaan kitaran paksuimmassa osassa 62mm (45mm+17mm).

Kansiaihio

Tavoitteena Gibson Les Paul tyyppisen kitaran rakentaminen

Tässä blogissa alan seuraamaan toista kitaranrakennus-projektiani. Ensimmäinen kitarani, Stratocaster kopio, on jo valmis, ja siitä tulen julkaisemaan vain valmiit kuvat J-Guitars PS40.

Tämän toisen projektin, eli Gibson Les Paul tyyppisen kitaran valmistumisen eri vaiheita pääsette seuraamaan tässä Soitinrakennus-blogissa. Toivottavasti tästä tulee olemaan hyötyä omissa vastaavissa projekteissanne.