Kitaran kansi on lopultakin liimattu paikoilleen!
Kuulostaa ihan Jorma Piisiseltä, eli "Remontti-Reiskalta", joka legandaarisessa remonttiohjelmassaan Joka Kodin Asuntomarkkinat lyö yhden panelin saunan seinään ja seuraavassa otoksessa jo nautitaankin jääkylmää olutta upouuden saunan makoisissa löylyissä.
Mutta mutta, homma ei ollut lainkaan noin yksinkertainen. Yritän nyt muistinvaraisesti kerrata joitain tärkeimpiä steppejä tämän kohtuullisen kriittisen työvaiheen osalta.
1. Kansi oli ensiksi sovitettava tarkasti runkoon. Runko puristettiin ensiksi samaan muottiin jota tultaisiin käyttämään myös liimauksen aikana (tästä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia).
Näin varmistetaan että runko on oikeassa muodossaan ja kansi tulee sovitettua tarkalleen oikeaan paikkaan. Fyysisesti sovittamisella tarkoitan tukirimojen koloamista runkoon. Oheinen kuva kertokoon asian, eli kaikenkaikkiaan kuuden riman osalta runkoon oli tehtävä pieni kolo, jonka läpi n. 1.5mm vahvuuteen ohennettu tukiriman pää kulkee. Kuvassa yksi rima koluttuna rungon läpi.
Hiemankaan terävämpi, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi nerokas henkilö, ymmärtää tässä työvaiheessa tietämättömyyttään kauhistua, että kylkiinhän jää reiät!!! No se nerokas henkilö tajuaisi ilman soitinrakennuksen ammattilaisen apuakin, että kolo peittyy ulkoa päin reunalistalla. Tässä vaiheessa huokaisin helpotuksesta ja jatkoin koloamista ;)
2. Kun kaikki tarvittavat koloukset ja sovitukset oli tehty, oli aika kiinnittää runko muottiin. Runko kannattaa puristaa muottiin pallolevyn päällä, koska itse liimauskin tulee suorittaa kannen ollessa pallolevyn pinnalla (radius 10 000).
3. Kansi siis asetellaan pallolevylle ja runko puristetaan kannen päälle, rungon ollessa kiinni muotissa. Ensiksi kannattaa kerätä kaikki tarvittavat puristimet kaapeista ja tehdä "kuivapuristus", jotta varmistuu että kansi ja runko todellakin sopivat toisiinsa kuin nenä päähän ja että puristimia on varmasti tarpeeksi joka puolelle rungon kehää.
Juuri mikään ei ole kamalampaa, kuin huomata liiman levitettyään, että puristimia ei ole tarpeeksi. Liiman pintaan alkaa muodostua kalvo välittömästi levittämisen jälkeen, joten vajaat 30 sekuntia on TODELLA lyhyt aika taikoa jostain laatikon pohjalta lisää puristimia. Varma paikka panikoida homma täysin pieleen, jos fuskaa koepuristuksessa!!
4. Koepuristus ilman liimaa on nyt siis tehty, ja on aika aloittaa hermoja raastava tarkkuutta ja ääretöntä nopeutta vaativa liiman levitys ja puristus.
Liimaa annostellaan rungon kehälle sopivasti, mutta ei liikaa. Niin, sitä sopivaa määrää kannattaa harjoitella...
5. Kun liima on levitetty kehälle, on henkeäsalpaavan, jo kertaalleen kuivaharjoitellun puristuksen vuoro. Tässä vaiheessa ei auta Bull Mentulan raaka voima, vaan puristimien määrä. Paljon puristimia koko kehän ympärillä, mutta voimaa ei tarvitse, tai tarkemmin sanottuna, EI SAA käyttää.
Tässä vaiheessa homma joko onnistuu tai ei. Se selviää vajaan puolen tunnin kuluttua, nimittäin reilu 20 min puristus riittää liiman jämähtämiseen.
Itse otin puristimet irti 25 min kuluttua ja irrotin yhteenliimatun kannen ja rungon muotista. Tarkastelin liimasaumaa kirkkaan taskulampun avulla, jotta mahdolliset raot paljastuisivat heti. Vielä tässä vaiheessa liiman saa jotenkin kuumennettua irti ja mahdolliseen "rakoon" saa kenties pruutattua lisää liimaa. Myöhemmin, liiman kivetyttyä, tämä on liki mahdotonta, tai vähintäänkin tuskaista.
6. Jos homma meni niin sanotusti putkeen, niin kansi on nyt liimattu tiiviisti runkoon, liimaa ei pursuile ylettömästi joka paikasta, ja vain tukirimojen koloista paistaa valo :)
Muussa tapauksessa suosittelen kääntymään akustisia kielisoittimia myyvän kivijalkaliikkeen tai nettikaupan puoleen ja tilaamaan valmiin kitaran. Sitä voi sitten soitella kun katselee pilalle menneen kitaran loimuamista takassa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy sinullekaan.
Tässä muutama kuva liimatusta kannesta ... ja uudistetusta Soundportista (aiemmin kavio, nyt risti).
Huomaa erityisesti kolmannessa kuvassa kyljen läpi törröttävät tukirimat!!
