Pojan kiinnostus Juicen tuotantoon yltyi sen verran kovaksi, että meidänhän oli pakko rakentaa hänelle "Suomikitara". Käytiin syksyllä 2024 Tampereella Vapriikissa katsomassa ManseRock-näyttelyä, ja se oli viimeinen niitti, kun aito Juicen Suomikitara roikkui vitriinissä. Moni on tehnyt tuon kitaran siten, että Suomen kartta on tarra, joka liimataan runkoon ja pintakäsitellään lakalla. Mutta, tämähän ei pojalle ollut mieleen, vaan homma piti toteuttaa alkupeäisen tavoin paperisella kartalla ja pleksillä. Sopivan karttatiedoston löydyttyä tulostutin sen valokuvajulisteena Ideaprintissä Lempäälässä, kohtuulliseen 20 euron hintaan. Sopivaa pleksiä löytyi 14 euron hintaan Biltemasta.
Kartan leikkaamisen jälkeen muotoilimme pleksin hieman karttaa suuremmaksi, ensin vannesahalla ja sitten eri karkeuksilla hiomapaperilla. Tuossa sitä aikaa menikin. Pleksin suojamuovi oli koko prosessin ajan paikoillaan, jotta hiomapäly ei naarmuttaisi pintaa.
Sitten olikin bodyn vuoro, jonka puolestaan tein hieman isommaksi kuin pleksin. Body on tällä kertaa one piece mahonkibody, koska muuta ei sattunut vaatehuoneen hyllyltä löytymään. Onneksi oli sentään kevyttä mahonkia, koska bodyhan on aika iso.
Bodyn fillauksen ja harmaan pohjamaalin jälkeen maalasin sen siniseksi 2-komponentti akryylimaalilla. Värin valinta oli hieman haastava prosessi, mutta onneksi Tampereen kaupupungin liikenteen busseja, eli Nyssejä, saattoi pitää hyvänä lähtökohtana oikealle värisävylle.
Kaula tässä soittimessa on vaahteraa ja otelauta ruusupuuta. Kaulan pintakäsittelynä on Osmo Colorin puuvaha. Rosterinauhat tietysti, ettei tarvitse ihan heti huoltaa.
Mikeiksi laitettiin Tonerider Hot Classics mikit, ja vallan hyviltä mikeiltä kuulostavat, melko edulliseen hintaan, 95 Eur.
Suomikitaran henkeen kävin kuvailemassa kitaran lumihangella vasta nyt pari kuukautta valmistumisen jälkeen.
