Les Paul kopio kasassa

Nyt on oma Les Paul vihdoinkin kasattu ja ensimmäiset biisit soitettu. Hyvin toimii, vaikka elektroniikan kasaus tapahtuikin melkoisella vauhdilla. Seymour Duncanin Hot Rodded mikrofonisetti kuulostaa muhkealta http://www.seymourduncan.com/products/electric/sets/hot_rodded_humb/

Tässä muutama kuva kasatusta soittimesta.

Les Paulin virityskoneisto, Schaller Locking Tuners

Asensin Les Pauliin virityskoneiston, mallia Schaller Locking Tuners. Aiemmin rakentamassani Stratocasterissa on samanlainen koneisto, ainoana erona kultaus. Ovat osoittautuneet hyviksi virittimiksi, joten mitäpä sitä suotta vaihtamaan erilaisiin. Ainoa miinus oli kohtuullisen kova hinta. Toisaalta nämä kromatut olivat liki puolet halvemmat kuin aiemmat kullatut. Ohessa muutama kuva asennetuista virittimistä.

 

 

 

 

 

 

Les Paulin lakkapinnan kiillotus

Nyt on pintalakka kuivunut, hiottu usealla eri vahvuisella vesihiomapaperilla (600 - 2500) ja lopuksi kiillotettu. Kiillotus tapahtui isohkolla kiillotuskoneella jossa oli puuvilla-laikat. Kiillotuksessa käytettiin "hiomatahnaa". Tahna on ehkä harhaanjohtava nimi, koska aine annostellaan laikkaan kiinteästä "tahnakuutiosta" painamalla sitä pyörivää laikkaa vasten.
Kiillotuksessa on oltava tarkkana, ettei polta pintaa puhki liian voimakkailla otteilla. Kitaraa on painettava kohtuullisella voimalla laikkaa vasten ja samalla liikuteltava sitä pyörivin liikkein. Erittäin tärkeää on pitää kitarasta tukevasti kiinni, ettei laikka vie soitinta mennessään. Näinkin on jollekin käynyt, ja soitin on löytynyt kovan rytinän jälkeen lattialta hieman heikossa hapessa.
Kiillotin samalla kerralla myös otelaudan nauhat. Tätä varten otelauta oli teipattava siten, että vain metalliset nauhat jäivät näkyviin. Muu kitara piti suojata hyvin, ettei nauhojen-kiillotuslaikka päässyt tärvelemään juuri kiillotettua lakkapintaa.
Tässä muutama kuva kiiltävästä soittimesta. Vielä toki puuttuu lopullinen kiillotus vahalla, mutta se kannattaa tehdä vasta ihan viimeisenä.

 

 

 

 

 

 

Les Paulin pintalakkaus

Petsaamisen ja suojalakan jälkeen putsasin reunanauhan mattoveitsen terällä ja hioin koko kitaran käsin hiomapaperilla (vahvuus 320). Hionnan kanssa on oltava varovainen, ettei puhkaise ohutta lakkapintaa ja vurioita petsattua väriä. Säästyin isommilta vahingoilta, ja vain yhteen kohtaan tuli pieni vaalentuma väriin. Onneksi oli vähemmän näkyvässä paikassa.

Kevyen hionnan jälkeen lakkasin koko kitaran neljä kertaa polyuretaanilakalla. Homma onnistui kohtuullisesti, eikä isoja valumia tullut mihinkään. Seuraavana onkin vuorossa puuttuvien reikien porailu kitaran kanteen ja sen jälkeen loppuhionta ja kiillotus. Loppuhiontaa ei kannata tehdä ainakaan viikkoon, jotta lakka ehtii kovettua tarpeeksi. Tässä muutama kuva rungosta lakkauksen jälkeen. Väri vaikuttaa nyt ihan onnistuneelta, vaikka hetken jo ajattelin, että tuli liian tumma.

 

 

 

Les Paulin rungon petsaus

Petsasin rungon takaosan pähkinänsävyiseksi maaliruiskulla. Petsin päälle ruiskutin pari kerrosta PU lakkaa suojalakaksi. Väristä tuli melko tumma mutta lämmin ruskea. Sopii ihan hyvin yhteen loimukannen värityksen kanssa. Tässä muutama kuva suojalakatusta petsatusta pinnasta. Lopullinen pintalakkaus vuorossa viikon päästä.

Les Paul loimuvaahterakannen Desert Burst tyyppinen väri

Nyt on loimavaahterakansi värjätty Desert Burst tyyliin. Omasta mielestäni väri onnistui ihan hyvin, ja burstikin on vallan hyvä (varsinkin elämäni ensimmäiseksi burstiksi).
Pohjavärissä on keltaista, tammea ja pähkinää. Burstissa (reunoilla) on tummuutta saatu lisäämällä seokseen enempi pähkinän sävyä.
Värjätyn pinnan päälle on ruiskutettu 2 kerrosta polyurataanilakkaa (suojalakka). Tämä tullaan vielä hiomaan kevyesti ennen varsinaista pintalakkausta.
Vaalea reunanauha on vielä vaahterakannen osalta maalin peitossa, ja se on siklattava esiin ja viimeisteltävä ennen lopullista pintalakkausta. Reunanauhan sivut oli toki petsauksen ajan teipattuna, erityisesti tähän tarkoitukseen sopivalla muovimaisella rajausteipillä. Normaali maalarinteippi reunanauhan suojana on hieman huono vaihtoehto, koska petsiä tuppaa menemään jollain ihmeen tempulla myös maalarinteipin alle.
Tässä hieman kuvia väristä ennen pintalakkaa ja kiillotusta. Kyllä näistä jo saa hyvän käsityksen lopputuloksesta.

 

Les Paulin pohjalakkaus polyuretaanilakalla

Kitara on nyt pohjalakattu ensimmäisen kerran kaksikomponentti polyuretaanilakalla. Lakkakerroksia tuli ruiskutettua illan aikana yhteensä 4.
Nyt on hyvä, ja viimeinen, tilaisuus kuvata vaahterakannen loimut ennen värjäystä. Lakka syvensi loimuja mukavasti, ja vahvistaa uskoa voimakkaasti loimuavaan lopputulokseen. Seuraava vaihe on välihionta, joka tehdään 320 karkeuden hiomapaperilla. Mutta tässä siis muutama kuva ennen välihiontaa.

Les Paulin pintakäsittely

Seuraavaksi vuorossa kitaran loppuhionta ennen pintakäsittelyä. Tässä kuvia ennen loppuhiontaa ja lakkauksen / värjäämisen aloittamista.

Tarkoituksena on lakata kitara kaksikomponentti polyuretaanilakalla.
Kaulan ja mahonkirungon väri tulee olemaan joko erittäin tummanruskea, tai peräti musta.
Loimuvaahterakanteen on tarkoitus värjätä ns. Desert Burst väritys, eli ruskeansävyinen väri.

Tarkkasilmäinen saattaa ihmetellä, miksi tallamikin koteloa ei ole jyrsitty kovin syväksi, ainakin jos vertaa sitä kaulamikin koteloon. Syy on se, että mikkikoteloon on lakkaamisen ajaksi ruuvattava "maalaustuki", jotta kitaraa pystyy käsittelemään ja kuljettamaan lakkauksen ja värjäämisen aikana / jälkeen.

Les Paulin mahonkibodyn ja kaulan käsittely epoksilla

Jotta pian edessä oleva pintakäsittely polyuretaanilakalla olisi hivenen nopeampaa, kannattaa mahongin pinta käsitellä epoksilla. Epoksi tunkeutuu puun huokosiin ja tukkii ne, ja lakkaamista ja välihiomista on tällöin huomattavasti vähempi. Kuvissa epoksia ei ole vielä hiottu, koska sen täytyy antaa kuivaa ainakin vielä toinen vuorokausi (muuten hiominen on tuskaista, koska epoksi on vielä hivenen pehmeää).
Epoksia kannattaa käyttää mahdollisimman vähän, ja tehdä epoksikerroksesta niin ohut kuin mahdollista, jottei turhaa hiontaa olisi kamalasti. Tarkoitus on todellakin vain täyttää huokoset, eikä lakata kitaraa hankalasti hiottavalla epoksimassalla :)

Les Paulin radius ja nauhat

Otelautaan on nyt hiottu 12" radius ja pinta on kiillotettu vesihiomapaperilla (2000). Myös nauhat on asennettu paikoilleen, mutta niitä ei ole vielä tasoitettu.

Nauhamateriaali tulee n. 50 cm pätkissä, ja jokainen pätkä on taivutettava n. 11" radiukseen, eli hieman jyrkemmäksi kuin itse otelauta. Tällä tavalla jokaisen nauha keskiosa jää millin verran ilmaan ja painuu vasta lyöntivaiheessa täysin pohjaan. Tällä tavalla varmistetaan se, että reuna eivät jää haukottelemaan.

Nauhat asensin siis perinteisesti vasaralla naputellen, käyttäen apuna lyöntikapulaa johonka on tehty sama 12" radius. Kapulan on oltava kovaa puuta (esimerkiksi vaahteraa), jotta nauhat eivät painu lyöntikapulaan. Vasaroinnissa on oltava erittäin tarkka, ettei kolhi otelautaa, eikä lyö nauhoja liian syvälle.
Ennen nauhojen vasarointia paikoilleen ne oli luonnollisesti pätkittävä oikean mittaisiksi. Jokaisen nauhan kummastakin päästä oli myös poistettava pätkä ns. jalkaosaa, koska otelaudassa on reunalista johonka nauhan jalka ei saa upota. Tätä on vaikeaa kuvailla sanoin, mutta liitän tähän myöhemmin piirustuksen tästä aiheesta.

 

Nauhojen päät on nyt katkottu ja hiottu tasaisiksi 25 asteen kulmaan.