Yläjyrsimen käyttö plaanaukseen / Router as a planer

Koska loimupuun höylääminen ohueksi levyksi on yleensä tuhoon tuomittua, päätin rakentaa yläjyrsimelle "plaanauspöydän". Aiheesta löytyy paljon Youtube videoita hakusanalla "router as a planer".
Alla olevissa kuvissa oma toteutukseni, jolla aion ohentaa loimukouvukansia 6mm vahvuisiksi. Toinen vaihtoehtoinen tapa ohentamiseen olisi "rumpuhiomakone", mutta harvalla on mahdollisuutta hankkia sellaista kotiin, ainakaan vaimon huomaamatta :)
No, ei toki tätäkään härveliä ole helppo piilottaa varastoon...

Kaulaliitosjigi akustiselle kitaralle / Neck joint routing jig for acoustic guitar

Rakenteilla olevan parlour kitaran kaulaan pitäisi jyrsiä tarkasti bodyn kanssa yhteensovitettu kaulaliitos. Bodyn liitos on jo jyrsitty ja nyt on aika jyrsiä "urosliitos" kaulaan. Tätä varten rakensin ihan "oikeaoppisen" jyrsintätelineen ja jigin. Alla muutama kuva tästä omituisen näköisestä hökötyksestä. Toimintaperiaate selvinnee kuvista, mutta lyhyesti kerrottuna homma menee näin:

• MDF levystä rakennettu teline kiinnitetään höyläpenkkiin pystyasentoon.
• Kaula kiinnitetään telineeseen oikeassa kulmassa (kiinnitysmekanismi puuttuu vielä)
• Varsinainen vanerista tehty jigi kiinnitetään telineen päällyosaan (kuvausta varten kiinnitetty kaksipuolisella teipillä).
• Kaulaliitos jyrsitään päältäpäin.

Parlour kitaran ruusupuinen talla / Parlour guitar rosewood bridge

Tallan valmistin ruusupuusta, koska muissakin osissa on käytetty samaa puulajia. Yritin valita mahdollisimman samansävyistä puuta, jotta se sointuisi kokonaisuuteen saumattomasti.

Talla jyrsittiin usealla eri sabluunalla oikean malliseksi, ja viimeisteltiin hiomapaperilla.
Tallan pohja piti hioa pallopintaa vasten samaan radiukseen kuin kitaran kansi, jotta liimasaumasta tulee täsmällinen.

Alla muutama kuva lähes valmiista tallasta.

Parlour kitaran kaulaliitos / Parlour guitar neck joint

Kaulaliitoksen tekeminen alkoi rungon "kaulataskun" jyrsinnällä. Jälleen kerran eniten aikaa kului jigin valmistamiseen. Syvyyttä liitoksella on melko tasan 20mm. Liitoksen alaosa lähes törmää takakannen reunalistaan. 2-3 millin pelivara on syytä jättää, ei sen enempää.

Jotta pääsisin mittamaan tarvittavan kaulakulman, on ensin tehtävä talla valmiiksi. Kaulaliitokseen siis palataan tallan teon jälkeen ...

Parlour kitaran otelaudan viimeistelyä / Finishing parlour guitar fretboard

Otelautamerkit on nyt upotettu ja reunalistat liimattu paikoilleen.

Reunalistat muodustavat kahdesta erilaisesta listasta, eli sisemmästä vaaleasta vaahteraviilusta ja ulommasta ruusupuulistasta.
Itse asiassa ruusupuinen lista koostuu sekin jo kahdesta erillisestä osasta, koska listan alapinnassa on puolen millin vahvuinen osuus vaahteraa. Se tulee näkyviin kun otelautaa katsoo sivulta.

Huomaa alapinnan vaahtera, joka on siis osa ruusupuista reunalistaa.

 Muotoilin otelaudan pään "pyöreäksi", eli mukailemaan tarkasti kitaran aukkoa.

 Seuraavaksi on vuorossa radiuksen hionta ...

Parlour kitaran otelauta / Parlour guitar fretboard with diamond Mother of Pearl inlays

Parlour kitaran ruusupuiseen otelauta-aihioon on nyt sahattu nauhaurat. Kiitos Oakbridge Instrumentsille tarkasta työstä.
Urien sahaaminen kannattaa siis suosiolla jättää ammattilaisille ja unohtaa kotitekoiset viritelmät, niin tein minäkin tässä tapauksessa.

Otelautamerkkien upottaminen puolestaan onnistuu myös kotikonstein, ja lopputuloksen siisteydestä ja tarkkuudesta voi onnitella tai syyttää vain itseään. Kyseessä on siis kosmeettinen työvaihe joka ei vaikuta soittimen ääneen, vaan ainoastaan ulkonäköön. No, onhan sekin tietysti tärkeä asia soittimessa.

Tällä kertaa valitsin otelautamerkeiksi aidosta helmiäisestä valmistetut "timantin" malliset merkit.
Merkit on upotettu otelautaan siten, että merkki jää aivan aavistuksen otelaudan pintaa korkeammalle, jotta se radiuksen hionnan yhteydessä tasoittuu samalle tasolle kuin otelaudan pinta. Jos merkin upottaa millin sadasosankaan liian syvälle, sitä ei pysty koskaan hiomaan ja kiillottamaan kauniiksi.

Liimaamisen tein ZAP pikaliimalla, joka on hyvin ohutta ja tunkeutuu pienimpäänkin koloseen.
Ensiksi merkki upotetaan otelautaan tehtyyn koloon ja raot "tiivistetään" ruusupuun hiontapölyllä ENNEN kuin pikaliimaa kaadetaan varovasti otelautamerkin päälle.

Timantin malliset merkit ovat haastavia upotettavia, koska niiden asettaminen suoraan vaatii tarkkuutta. Pienikin vinous asennuksessa ottaa pahasti silmään. Hölmömpikin katsoja huomaa jos merkki on vähänkään vinossa ...

Alla olevassa kuvassa on porattuna vasta 6mm reiät, jotka täytyy vielä muotoilla neliön mallisiksi vaikkapa terävällä 6mm leveällä taltalla.

Stratocasterin kaulat loimuvaahterasta / Flamed maple stratocaster necks

Epoksin kuivumista odotellessa on piristävää tehdä "sivuprojekteja", tällä kertaa sivutöinä on tekeillä pari loimuvaahterakaulaa.

Kumpaankin kaulaan on tarkoitus laittaa myös loimuvaahtera-otelauta.
Toisessa kaulassa otelaudan osuus sahattiin suoraan kaulan päältä, ja tullaan liimaamaan tasan samalle kohtaa takaisin. Kohdistusta varten kaula-aihioon upotettiin kolme puutappia, tietenkin ennen otelaudan sahaamista.

Toisessa kaulassa otelaudan osuus on leikattu hieman eri kohdasta puuta, eikä ole tarkoituskaan saada puun syitä samalle kohtaa kaulassa ja otelaudassa. Tässä versiossa aion laminoida ohuen ruusupuuviilun otelaudan ja kaulan väliin. Kuvassa pelkkä kaula-aihio, ilman otelautaa.

Parlour kitaran reunalistojen pyöristys ja ruusupuun epoksointi

Kitaran ruusupuinen pohja ja kyljet on nyt epoksoitu kahteen kertaan. Ennen epoksointia oli muistettava pyöristää reunalistat jyrsimällä. Hiomalla pyöristyksistä ei saa koskaan tarpeeksi tasaisia.

Epoksoitu pinta antaa hyvin esimakua kitaran lopullisesta väristä.

Epoksoinnin ajaksi kuusikansi on hyvä suojata paperilla, koska epoksin hiominen pois pehmeästä kuusikannesta ei ole todellakaan kivaa.

Parlour kitaran ruusupuiset reunalistat liimattuna / Parlour guitar rosewood bindings finally glued

Reunalistat on lopultakin liimattu paikoillleen. Pääosin ruusupuiset listat olivat suhteellisen helppoja liimattavia, vaikkakin huomattavasti hankalampia kuin muoviset. Listat olin taivuttanut jo valmiiksi lähes oikeaan muotoonsa, joten niitä ei tarvinnut aivan kamalasti pakottaa paikoilleen.

Liimaamiseen käytin  perinteistä Titebond liimaa ja apuvälineenä ihan tavallista maalarinteippiä. Teippasin listan tiukasti kiinni sitä mukaa kun liimaus eteni. Lopputuloksena oli todella ruma ympäriinsä teipattu kitara :)

Teippaamisessa on huomioitava erityisesti se, että kuusikansi on suojalakattava ennen listojen teippaamista, jotta teipin irrottaminen ei vie mennessään puuta kannesta. Kuusi on niin pehmoista puuta, että napakka teippi irrottaa helposti puun säikeitä kannesta. Tuossa on todella helppo tapa pilata koko kansi. Vähän sama juttu kuin poistaisit säärikarvoja ilmastointiteipillä...älä kysy mistä tämä vertaus juolahti mieleen.

Ehkäpä haastavinta tässä listoittamisessa oli sovittaa listojen "törmäyskohdat" tarkasti paikoilleen. Varsinkin listojen valkoiset osuudet ovat armottomia,  ja virheet erottuvat kuin se ainoa finni virheettömässä nenässä rippikuvassa. Jos sovitus ei ole kohdillaan, näyttää lopputulos kamalalta. Oheisissa kuvissa vähän esimakua listoituksen onnistumisesta. Vasta lopullinen hionta ja pintakäsittely paljastaa koko totuuden, mutta toistaiseksi ei ainakaan mitään katastrofaalista havaittavissa.

Reunanauhojen liimaus parlour kitaraan / Parlour guitar bindings

Reunanauhojen liimaus pääsi alkuun ja pienemmät listat on liimattu Titebondilla. Seuraavaksi vuorossa isommat listat, mutta ennen niiden liimaamista on edellisten listojen liimajämät putsattava ja urat hiottava / siklattava siisteiksi. Alla muutamia kuvia tässä vaiheessa listoitus-urakkaa.