Rosterinauhat Parlour kitaraan

Ammattilainen suositteli laittamaan rosterinauhat, joten pakkohan sitä oli uskoa. Nauhojen asennus sujui yllättävän kivuttomasti pienen kertauskurssin jälkeen. Periaate on aivan sama kuin aiemmin rakentamassani Les Paulissa, eli nauhojen jaloista "kuohitaan" osa pois, jotta ne mahtuvat reunanauhallisen otelaudan nauha-uriin. Tähän "kuohitsemiseen" on olemassa ihan oma työkalunsa.

Suurimman osan nauhoista prässäsin liiman kera paikoilleen, ja naputtelin vielä sen jälkeen varovasti vasaralla nauhat tiukasti otelaudan pintaan. Pelkällä prässillä tahtoi jäädä aina hieman ilmaa nauhan ja otelaudan väliin. Liimana käytin ihan perinteistä Titebondia ja liiman asentaminen tapahtui lääkeruiskulla ja neulalla.
Akustisen kaulan mallista johtuen osa nauhoista oli pakko asentaa pelkästään vasaralla. Hyvin sekin onnistui kun oli varovainen aloituksen kanssa. Suurin risti on lyödä nauha "vinoon" ja rikkoa nauha-ura. Onneksi näin ei käynyt tällä kertaa.

Nauhojen päät katkoin pihdeillä, varoen vahingoittamasta otelaudan reunalistaa. Nauhaa ei saa katkaista aivan listaa vasten, vaan kannattaa jättää hiuksenhieno pätkä nauhaa viilattavaksi. Pihdeillä on joskus ikävä taipumus lohmaista pieni jälki reunalistaan jos yrittää katkaista aivan nauhan tyvestä.

On mainittava että rosterinauhojen päiden viilaaminen on todellakin hitaampaa kuin tavallisten nauhojen. Materiaalissa on todellakin suuri kovuusero. Reilun puolentunnin viilailun jälkeen sain kaikki nauhojen päät sopivan mittaisiksi ja kalteviksi. Viilauksen jälkeen päät pitää vielä hioa 500 ja 1000 vahvuisilla hoimapapereilla kiiltäviksi. Myöhemmässä vaiheessa se helposti unohtuu...