Stratocaster mallinen kitara Andreas Kloppmann / Radioshop mikeillä

Kummipojan kitaravalikoimasta puuttui ikoninen Stratocaster ja tämä vääryys piti ilman muuta korjata. Melko perinteisen stratocasterin kaavalla tein hieman kustomoidun HSS straton Andreas Kloppmann ja Radioshop mikeillä. Normaalista poiketen otelaudan radius on 12" ja body on tehty suomalaista puuta kunnioittaen tervalepästä. Kaulan kiinnitys on toteutettu kiinnityslevyn sijaan neljällä kiinnitysholkilla.

Runko:

·        Suomalainen tervaleppä, two-piece body

·        Pohja- ja pintalakka: 2-komponentti polyuretaanilakka

·        Väri: viininpunainen, tai ainakin sinne päin, Basecolor liuotinohenteisilla petseillä

·        Mikkikotelot ja kontrollikotelo vuorattu kupariteipillä

·        Plektrasuoja ja elektroniikka: 3 ply white pleksi, CTS potikat, Orange Drop konkka

·        Talla: Gotoh Vintage tremolo, kromi

Kaula:

·        Pohjois-amerikkalainen  kovavaahtera loimukuviolla (Curly Hard Rock Maple)

·        Kaulaprofiili C – D, pintakäsittely 2-komponentti PU-lakka

·        Kaksitoiminen kaularauta, säätöruuvi lavassa

·        2 kpl 3mm*10mm*400mm  hiilikuituvahvikkeita kaulassa

·        Lapamalli: 60´s Fender Stratocaster

·        Logo: Siirtokuvakalvo lakkakerrosten välissä

·        Otelauta: Intian ruusupuu, radius 12”, suojakäsitelty Dunlop sitruunaöljyllä

·        Otelautamerkit: Helmiäistä (MOP = Mother Of Pearl)

·        Sivudotsit: muovia

·        Otelautanauhat: Ruostumatonta terästä

·        Viritinkoneisto: Gotoh, kromi

·        Kielet: Ernie Ball Super Slinky 9-42

·        Yläsatula: hirven sääriluu

Mikrofonit (5-way kytkennällä, Fender 5-way switch):

·        Neck: Andreas Kloppmann Real 62 https://www.kloppmann-electrics.com/en/st-real-62-single-pickup.html

·        Middle: Andreas Kloppmann Real 65 https://www.kloppmann-electrics.com/en/st-real-65-single-pickup.html

·        Bridge: Radioshop PAF humbucker https://www.radioshoppickups.com/product/the-radioshop-paf-pickups/

Eric Johnson tyylinen stratocaster

Poika on diggaillut Eric Johnsonin soittotyyliä ja soundia jo pidemmän aikaa ja haaveillut stratocasterista joka olisi lähellä Fenderin Eric Johnson signature versiota. Sellainen päätettiin tehdä ja onhan siinä kieltämättä Eric Johnson signature mikkien ansiosta melko autenttinen sointi. 

Speksit tähän "Gem" nimen saaneeseen kitaraan ovat:

Runko:

·        Amerikan punaleppä, two-piece body

·        Pohja- ja pintalakka: 2-komponentti polyuretaanilakka

·        Väri viininpunainen: Punainen, Bordo ja Musta Basecolor liuotinohenteinen petsi, läpikuultava

·        Mikkikotelot ja kontrollikotelo vuorattu kupariteipillä (häiriösuojaus)

·        Plektrasuoja: 3 ply pearl

·        Talla: Schaller Vintage tremolo gold

Kaula:

·        Pohjois-amerikkalainen  kovavaahtera loimukuviolla (Curly Hard Rock Maple)

·        Kaulaprofiili C – D, pintakäsittely 2-komponentti PU-lakka

·        Kaksitoiminen kaularauta, säätöruuvi lavassa

·        2 kpl 3mm*10mm*400mm  hiilikuituvahvikkeita kaulassa

·        Lapamalli: 60´s Fender Stratocaster

·        Logo: Siirtokuvakalvo lakkakerrosten välissä

·        Otelauta: Intian ruusupuu, radius 12”, suojakäsitelty sitruunaöljyllä

·        Otelautamerkit ja sivudotsit: Helmiäistä (MOP = Mother Of Pearl)

·        Otelautanauhat: Ruostumatonta terästä

·        Viritinkoneisto: Schaller lukkovirittimet, gold

·        Kielet: Ernie Ball Super Slinky 9-42

·        Yläsatula: hirven sääriluu

Mikrofonit (5-way kytkennällä):

·        Eric Johnson Signature set

Les Paul tyylinen kitara loimukoivukannella

10 vuotta soitinrakennusharrastusta alkaa olla takana ja 13. soitin on valmistunut. Tällä kertaa tuli valmiiksi toinen rakentamani Les Paul tyylinen kitara. Tähän soittimeen valitsin materiaalit huolella, niin toiminnallisuuden kuin ulkonäköseikkojenkin osalta. Kitara on tavallaan "tupla-juhlamalli", koska soitin tuli vaimolle 50v merkkipäivän kunniaksi.

"One piece" runko on kvarttisahattua melko kevyttä mahonkia, samoin kaula. Runko on kevennetty "modern weight relief" tyylisesti. Kansi on kotimaista loimukoivua ja otelauta ruusupuuta. Rungon ja kaulan reunalistat ovat kermanvalkoiset ja luonnollisesti mikrofonin kehykset ovat samaa sävyä. 

Talla on TonePros ja lukkovirittimet ovat Schallerin valmistamat.

Mikit ovat USA:ssa käsintehdyt Jason Lollar "Imperial Low Wind" humbuckerit. CTS:n potikoista volume-potikat ovat push-pull tyyppiset. Ylös vedettyinä volumepotikoilla voi puolittaa sekä kaula- että tallamikin.

Hieman keskivertoa matalammat nauhat ruostumatonta terästä.

Runko ja kaula on fillattu mahongin värisellä fillerillä ja lisäksi epoksoitu hyvin ohuelti kahteen kertaan. Rungossa ei ole lainkaan petsiä, mutta kansi on petsattu vesipetsillä keltaruskeaksi. Pintakäsittelynä on Akzo Nobelin IL-500 2K polyuretaanilakka.

Les Paul tyylisen kitaran loimukoivuisen kannen petsaus

 

 

Seuraavassa kuvasarjassa on havainnollistettu kuinka suoraan puupinnalle vesipetsaaminen saa loimukoivun kuviot korostumaan todella voimakkaasti.

Petsivärinä käytin ihan rautakaupasta saatavaa pulveria joka sekoitetaan veteen. Väreinä käytin tummaa pähkinää ja lämmintä keltaista. Tein kaksi erilaista petsiseosta, joista toinen oli puhdasta tummaa pähkinän sävyä ja toinen seos oli pähkinän ja keltaisen sekoitus (n. 3/4 pähkinää ja 1/4 keltaista). Kokeilin seoksia ensin "jämäpuihin", kunnes löysin mieleiseni väriyhdistelmän. 

Lähtökohtana petsaamiselle on 400 karkeudella hiottu loimukoivuinen kansi, muovisilla reunalistoilla. Muoviset listat ovat armolliset siinä, että petsiä ei pääse vuotamaan kitaran kylkiin ja petsattu kansi rajautuu tarkasti muusta rungosta. Kyljet kannattaa toki silti suojata teipillä, ettei ne suttaannu petsausprosessin aikana.

Petsasin kannen ensiksi kauttaaltaan tummalla pähkinän sävyllä, petsiin kostutetulla puuvillakankaalla (taisi olla palanen vanhaa paitaa tai kalsareita). Kangasriepu ei saa olla liian märkä, vaan enempikin "puolikostea". Tätäkin kannattaa testata ensin koepalaan, siis sitä kuinka kostealla kankaalla kannattaa petsata. Liian märällä kankaalla petsiä saattaa tulla paikoitelleen ihan liikaa ja homma menee aivan suttaamiseksi.

Seuraavassa kuvassa lopputulos pähkinäpetsin jälkeen (petsi on jo kuivunut kuvassa).

Petsi imeytyy syvemmälle "joka toiseen loimuun" ja tämä mahdollistaa loimukuvion voimakkaan korostamisen hiomalla. Tämän saa aikaiseksi kun hioo petsiä pois sen verran, että vain joka toiseen loimuun jää petsiä. Seuraava kuva havannoillistaa mitä tuolla tarkoitan. Taitavalla hiomisella tällä tekniikalla voisi  tehdä myös jonkinlaisen burstin tai liukuvärjäyksen bodyn reunoille.

 

Korostuspetsauksen jälkeen oli vuorossa varsinainen sävy. Sen tein siis pähkinän ja keltaisen petsin sekoituksella, samalla tavoin kostealla kankaaalla kuin pohjavärinkin.

Ennen lakkaamista hioin pintaa todella hentoisesti 400 vahvuisella hiomapaperilla, ihan vain sen verran että pintaan nousseet "tikut" lähti pois. Tässä on oltava varovainen, ettei hio mistään kohdasta väriä pois.

Lakka syventää ja muuttaa väriä todella paljon, joten jos petsattu puupinta kuivuttuaan näyttää juuri siltä mihinkä olit pyrkinyt, tulet yllättymään kuinka paljon väri tummenee lakattaessa. Toisin sanoen, tee petsillä HUOMATTAVASTI "hennompi" väri kuin mihinkä lopputuloksessa pyrit.
 

Puupinnalle vesipetsattuna loimukuvio korostuu todella voimakkaasti, varsinkin kun lakkapinta (kolmannen lakkauksen jälkeen) alkaa lopultakin kiiltämään :)
 

Kolmas lakkakerros. Vielä pintalakkaus tämän jälkeen ...