Kaulan materiaali on samaa kuin bodykin, eli mahonkia.
Kaula-aihion voi tehdä usealla tavalla; yhdestä kappaleesta, kahdesta kappaleesta jossa vain lapa on liimattu, tai sitten useasta kappaleesta laminoimalla.
Itse valitsin stabiilisuuden tavoittelemiseksi laminointitekniikan.
Kaula-aihioni on liimattu kolmesta osasta. Keskimmäinen osa on n. 2cm leveä ja puun syiden suunta on käännetty reunapaloihin nähden päinvastaisiksi. Tällä toivottavasti ehkäistään kaulan vääntyilemistä ilmankosteuden vaihdellessa. Jää nähtäväksi oliko tämä oikea ratkaisu.
Ensimmäisessä kuvassa on kaula-aihio liimattuna, ennen höyläämistä.
Kaulan työstäminen etenee. Edellisviikolla sahatusta ja nyt jo höylätystä aihiosta sahasin pienen, n. 10cm pitkän kiilamaisen palan (kaulan yläpinnasta) ja liimasin sen lavan alapuolelle, jotta pystyn työstämään lavan n. 17 asteen kulmaan. Kuvat kertovat jälleen enempi kuin sanat.
Myös body sai jälleen maistaa jyrsinterää. Tällä kertaa aloitin "kaulataskun" jyrsinnän. Kaulatasku on 100mm pitkä, 40mm leveä, ja syvyyttä tulisi olla 35mm. Aika loppui taas kesken ja jyrsintä lopulliseen syvyyteen odottaa ensi viikkoa. Kuvassa tämänhetkinen tilanne.
Jälleen on uusi vaihe kaulan työstämisessä takana, nimittäin kaularaudan uran jyrsintä. Ura on 6mm leveä ja 9,1mm syvä. Ura jyrsittiin 6mm jyrsinterällä. Lavanpuoleiseen päähän täytyi uran lisäksi porata reikä säätöruuville.
Säätöruuvin reiän poraaminen sujui helposti, kun olin jyrsinyt pallokärkisellä jyrsinterällä uran jota myöten reikä oli helppo puhkaista varsinaiseen kaularaudan uraan.
'
Seuraavissa kuvissa rauta koe-asennettuna jyrsinnän onnistumisen varmistamiseksi.
Ruusupuisen otelaudan valmiiksi sahatuin nauha-urin ostin Oakbridge soitinrakennusfirmasta Lempäälästä. Otelautaan tehtäviä nauha-uria on turha alkaa itse kikkailemaan. Todennäköisimmin itse sahaillusta otelaudasta ei tule yhtä hyvä ja tarkka kuin ammattilaisen oikealla välineillä tekemästä.
Seuraava vaihe kaulan rakentamisessa on lavan ja kaulaliitoksen työstö. Lapaa varten olen jo ohennellut eben-puisen lapaviilun. Ohentelin viilun n. 6 mm aihiosta nauhahiomakoneella. Vahvuutta viilulle jäi vajaa 2mm. Lopullinen paksuus tulisi olla n. 1,5mm.Kuvassa lapaviilu on vielä hionnassa apuna käytetyn laudan päällä, johonka se oli työstämisen ajaksi kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä. Vinkki, älä käytä ylenpalttisesti teippiä. Ohut viilu on hankala irrottaa puukapulasta ehjänä, jos teippiä on aivan liikaa (koko viilun pinta-alan verran).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti